Nojaan porttiin, joka on lukittu paksulla ketjulla. Portti
jatkuu piikkilanka-aitana loputtomiin jatkuvan laitumen ympäri. Nelivetoinen
avolava-auto pöristää tietä pitkin, kuski roikottaa auton ikkunasta narua,
jossa on juokseva hevonen kiinni. Johtajaa seuraa neljä hevosta. Viisi hevosta
on jo otettu kiinni ja ne seisovat rauhallisina odotellen. Mangopuiden välissä
olevat tangot toimivat kiinnityspaikkoina. Loput 16 hevosta jatkavat
laiduntamista sulassa sovussa.
Avolavalle on pakattu hyvään järjestykseen suitset, huovat
ja satulat, suurin osa lännensatuloita.Hoikka vaaleatukkainen (ruotsalaiset sukujuuret omaava) omistaja pomppaa autosta ja tervehtii iloisesti. Porukkaa alkaa kokoontua mangopuiden alle ja lopulta 10 hengen ryhmä on kasassa. On isää varvastossuineen (!) ja tyttäriä shortseineen (!!), muutama kokeneempi on laittanut kunnon kengät ja pitkät housut jalkaan.
Saamme hevoset lähtökuntoon ja alle 18 vuotiaat saivat kypärät
päähänsä. Kymmenen hevosen jonona lähdimme maantielle ja sieltä pujahdimme
merenrantaan. Hevoseni Abi oli selvästi uimari, sillä se himoitsi heti aaltoja
kohden.
Hevoset kävelivät tottuneesti tuttua reittiä mereltä
kaupungin kautta ylös mäelle, mistä oli hyvät näkymät aina saaren itäosaan
saakka. Välillä annoimme niille puissa roikkuvia palkoja. Täällä ne ovat suurta
herkkua hevoselle, kuten myös mangot.
Tasaisella osuudella saimme kokeilla Paso Fino - askellajia.
Ravin tapaista, mutta hevonen ei laita jalkojaan voimakkaasti eteen vaan
ylöspäin. Jyrkkiä mäkiä mentiin ylös ja alaspäin
ja aloittelijatkin pysyivät hyvin selässä, vaikka hevoset ottivat monesti
kiivetessään muutaman laukka-askeleen.
Esperanza Riding Companyn järjestämä vaellus kesti pari tuntia ja satuloimisineen kaikkineen siihen vierähti yli kolme tuntia. Vaikka meno olikin rauhallista, johtuen aloittelijoista, oli retki mukava – vetäjä tiesi paljon luonnosta ja saaren historiasta.
Täällä hevoset saavat olla hevosia ja käyskennellä joko
vapaan tai todella suurilla laitumilla, joissa varjopaikkoja piisaa. Haavoja tulee harvoin ja kuulemma hevoset
hoitavat ne yleensä itse menemällä meriveteen.
Ainut asia mitä vapaana olevat hevoset eivät ymmärrä on jalostus. Joskus kumppaniksi on valittu sukua jatkamaan surkea nahjus tai vikoja täynnä oleva yksilö. Kyllähän sen tietää, mitä siitä seuraa…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti