Hentti lukee A Cruising Guide to Puerto Rico kirjaa.
Minä luen koneelta pdf- muodossa olevaa Cruising Guide tekstiä.
Välillä katsomme Lonely Planet Caribbean Islands oppaasta yleistietoa Puerto Ricosta.
Kaikki englanninkielellä. Sanakirjaa tarvitsee aina vain harvemmin. Hyvä niin, vanhankin aivot siis voivat kehittyä ja oppia uutta.
Minä luen koneelta pdf- muodossa olevaa Cruising Guide tekstiä.
Välillä katsomme Lonely Planet Caribbean Islands oppaasta yleistietoa Puerto Ricosta.
Kaikki englanninkielellä. Sanakirjaa tarvitsee aina vain harvemmin. Hyvä niin, vanhankin aivot siis voivat kehittyä ja oppia uutta.
Vertaillaan eri ankkuripaikkoja ja Marinavaihtoehtoja.
Haisevasta pyykkikasasta olisi kiva päästä eroon ja jääkaappi sekä hedelmäkori
ammottavat tyhjyyttään. Mistä täysiä dieselpyttyjä olisi lyhyin matka kantaa?
Ja entäs se meidän posteljooni, joka lähettää e-mailit, missä se toimisi hyvin?
Täytyisi löytää venetarvikeliike ja purjeneulomo, mistä voisi ostaa purjekangasta. Suomenlippu (neljäs laatuaan) on taas liestynyt ja seuraava saa kyllä olla purjekankaasta ommeltu.
Välillä Vhf- kanavalla US Coast Guard kuuluttaa veteen
pudonneista ihmisestä, tällä kertaa vain kahden normaalin 5-10 hengen sijaan. Puhe
on vain niin nopeaa ja lahden nimi mainitaan epäselvästi, ettei monikaan ymmärrä
auttaa, vaikka apua ehkä tarvittaisiin ihan vieressä.
Radiokanavana on Salsoul ja mukava salsa kuuluu kaiuttimista. Nopeatempoisesta espanjankielestä alkaa ymmärtää sanan sieltä, sanan täältä.
Radiokanavana on Salsoul ja mukava salsa kuuluu kaiuttimista. Nopeatempoisesta espanjankielestä alkaa ymmärtää sanan sieltä, sanan täältä.
Olemme Puerto Ricon pääsaaren itäosassa, Fajardon lähettyvillä.
Vesi on taas sameampaa, veneitä ja marinoita on silminkantamattomiin. Isoimpaan
mahtuu 1000 venettä, pienempiin useampi sata. Isot ja nopeakulkuiset moottori /
kalastusveneet ovat yleinen näky niin satamissa kuin ankkurilahdissa. Musiikki
soi kovaa ja juoma virtaa. Kannella tanssitaan salsaa. Siinäkö syy veteen
putoamisiin?
Täällä ei varmaan enää näe MANAATTIA, mikä kellui toissapäivänä Serenan ohi. Seireenieläin, ”merilehmä”, merilaiduntaja. Ihan millä nimellä sitä nyt haluaisi kutsua. Tuo 4 metrinen kelluva, vähän valasta muistuttava, meriheinää syövä otus, oli aika erikoinen näky meressä. Harvinaisiakin alkavat olla. Harmi vain, että purjehdimme, enkä hämmästykseltä saanut kameraa esille.
Täällä meillä on vappuaatto, eikä sitä juhli muut kuin S/y
Serena ja S/y Maria Suomesta. Grillaamme laiturilla lihaa&täytettyjä
herkkusieniä, kyytipojaksi vihreistä banaaneista tehtyä salaattia, rommia
unohtamatta.
HYVÄÄ VAPPUA KAIKILLE LUKIJOILLE!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti