Töihin, pitkästä aikaa....

Kuten huomaatte, olen pitänyt lomaa blogin kirjoittelusta. Sain niin hyvän assistentin, joka on urhoollisesti päivittänyt tapahtumia Nice-matkasta lukijoille, minun vain laiskotellessa.
Iiris on muuttunut maakravusta merikarhuksi ja Elina on toiminut hyvänä papparazzina ja toimittajana. Keikkuva koti ei ole tuottanut heille sopeutumisongelmia ja auringostakin on tullut jo ystävä, eikä vain pisteliäs kaveri.

Olemme kiertäneet kaikki Grenadan mansikkapaikat ja tutustuttaneet tyttöjä paikalliseen rentoon elämänmenoon. Elämänrytmi on tarttunut ja kiireiseen arkeen palaaminen on heille varmaan yhtä tuskaa. Lento Suomeen lähtee sunnuntaina ja Serena nousee ylös telakalle maanantaina pahimmaksi hurrikaani ajaksi. Laitamme veneen kuntoon ja hurautamme lentäen Englannin kautta Suomeen.

Ja ne jotka meidät tuntevat, tuskin yllättyvät meidän kummallisista käänteistä. Tulemme olemaan Suomessa 3 kuukautta, sukkuloiden Hyvinkään ja Paraisten välillä. Hentti kaipaa tontinraivaustöihin ja minusta on kiva palata vanhaan työpaikkaan muutamaksi päiväksi viikossa. Joten siellä tavataan!
Syyskuun lopussa suuntaamme taas Grenadaan ja vene saa uutta maalia pohjaan, ennen kuin pääsee veteen. Matka jatkukoon sen jälkeen. 

Blogin kirjoitus kesänaikana on vielä auki, ehkäpä Suomi-teemalla voisi jatkaa? Kaikki  purjehdusystävät  maailmalla saisivat nähdä palan Suomea.

Grenada Elinan silmin, jatkuu

Lopun alkua…

Vauhdilla on eletty viimeiset lomaviikonpäivät! Muistankohan edes kaikkea koettua ja nähtyä kertoakaan.

 Aloitan vaikka naistenjutuista. Päätettiin käydä hoitamassa ja hemmottelemassa itseämme. Siis vain me naiset! Hentti ei halunnut pedikyyriä tai muutakaan nautinnollista, outoa…  St Georgesista löytyi pari kauneushoitolaa, jotka olivat valmiita ottamaan meidät hemmotteluun, ex-tempore! Hyvä niin. Jalkahoitoa ja lakatut varpaankynnet kaikille Naisille. Tuntui mahtavalta!

Arja pisti vielä paremmaksi, kauneuden ammattilainen kun on, ja laitatti myös sormenpäät kuntoon. Tuli pinkkiä, turkoosia, kuvioita ja värejä, parasta mahdollista Karibian-designea. Edullisesti  saatiin ja  kauniilta näytti. Vaan sinne liukenivat jo seuraavana päivänä lakat ja kuvioinnit alta aikayksikön suolaiseen meriveteen, kun sknorklattiin jälleen! Eipä haitannut meitä ollenkaan. Hetken hemmottelustahan me vain maksettiinkin! 

Arja järjesti lisää kauneudenhoitoa. Naismiehistö sai väriä ripsiin ja kulmiin. Yllätyksenä ja pyytämättä. Näytimme niin kauniilta ja huolitetulta käsittelyn jälkeen. Muitakin asiakkaita on Serenan ammattilaiskäsittelyyn etsitty ja nyt niitä löytyi! Rohkeat amerikkalaiset seilorit L´Orientilta. Hiukset heilläkin leikkaamatta, laittamatta, kuukausikaupalla. Joten sakset töihin laiturille! Tom sai hiusten leikkauksen ja Kirstin lettikampauksen. Molemmat näyttivät upeilta käsittelyn jälkeen. And now we are The Best Friends Forever!

Before haircut

Kiitolliset parturoidut kutsuivat meidät kaikki veneelleen  illanviettoon. Ihana ilta, kiitos Sailing Vessel L’Orient! Arja oli kokkina ja hämmästytti amerikkalaiset ystävämme sen suhteen, mitä veneen keittiössä, Pentryssä, voi oikeasti valmistaa! Gourmet Supper! Suppilovahverokeittoakin!

Longlasting sailorfriends

Ennen illallista kävimme yhdessä snorklaamassa. Upea paikka, loistavat näkymät! Monivärisiä eksoottisia kaloja, simpukoita, koralleja, merisiilejä… vaikka mitä! Hienoin elämys kaikista oli rauskun bongaus, majesteettisesti lipui tuo hieno kala eteenpäin riutalla ja hävisi nopeasti näkyvistä, harmi.

Tänään ehdittiin sinne rommitehtaallekin. Mielenkiintoinen excursio, hieno esittely, maisteltiinkin. Ja ostettiin hiukan tuliaisia! Tärkeä elinkeino Grenadalla tämä rommintislaus. Uskokaa pois, todella hyvää on!

Kohta vielä kurkistetaan, josko rantakuppilasta löytyisi Wlan, jotta saadaan lisää juttua Serena-blogiin. Minun osaltani tarinointi vaikenee nyt, mutta Arja ja Hentti jatkavat seikkailua lyhyen tauon jälkeen. Tervetuloa vain Suomeen taas ja kiitos uudesta kutsusta Serenalle tammikuussa 2013…. ;)

Grenada Elinan silmin, osa 3

Täydellistä Lomaa!

Tänään sunnuntaina tuli viikko täyteen tätä täydellistä lomaamme! Ja toinen samanmoinen lienee meillä vielä edessä. Olemme nauttineet ihan joka hetkestä. Satumainen paikka tämä Grenada. Lentäkää hyvät ystävät tänne lomailemaan ja unohtakaa ne Bulgarian aurinkorannat. Eikä sitten  mitään valmismatkoja, vaan kunnon traveller-meiningillä varaatte lennot ja majoitukset omatoimimatkalle. Paikalliset ihmiset ovat ystävällisiä ja auttavat mielellään, jos joku ajatus tai suunta sattuu matkaajalta olemaan hukassa. Ja eläminenhän täällä on edullista. Mitäpä sitä ihminen muuta tarvitsee, kuin hellevaatteet, vähän valuuttaa ja paljon rohkeanreipasta mieltä! Ja hieman luontaista uteliaisuutta!

Täydellistä Lomaa

Smoothies

Eilen oli hedelmäkorimme päässyt ehtymään. Siitä saa nappaistua päivän vitamiinit. Oli aika matkustaa läheiselle hedelmä- ja maustetorille jälleen.  Me naiset hyppäsimme taas paikallisbussiin True Blue Baystä ja ajelimme kohti St. Georgesia. Lippu maksaa vain 2,5 paikallista dollaria per Nice-matkustaja, vaivaiset noin 60 senttiä! Ja sitä jännitystä saa sitten koko rahan edestä ja enemmänkin. Vauhti on hurja ja musiikki soi kovalla, Reggaeta soitetaan volyyminappulat kaakkoon käännettyinä. Välillä piti ihan kädet ristiä ja laittaa silmät kiinni, alamäissä erityisesti kerrata mielessään  IsäMeidänjoka olet... Tai lukea bussikuskin kaikkien matkustajien nähtäväksi laitetun uskonvärsyn.  Ei tainnut kuskikaan ihan pelkästään omaan taitoonsa luottaa. Osa matkan turvallisuudesta näytti olevan korkeemmas kädes! Mutta hedelmiä löytyi! Torimyyjät ihan kilpailivat, kuka korimme saisi täyttää. Joten ostettiin paristakin kojusta tuotteita;  banaanit, mangot ja ananakset yhdeltä, jamssia muhennosta varten toiselta.

Vauhdikasta menoa!

God bless us...

Vitamiineja

Illalla oli ohjelmassa vielä snorklausta veneen vierellä! Ja nyt paitsi on nähty lobstereita meressä, saatiin pintaankin niitä 2 kpl. Ensimmäinen oli vasta hummerilapsi, joten se palautettiin aaltoihin. Mutta se toinen, joka ristittiin siinä samalla Raimoksi, päätyi pataan! Herkullinen alkuruoka keitettiin merivedessä ja nautittiin runsaan voisulan kera, aivan loistavaa lähiruokaa! Samana iltapäivänä saatiin myös ensimmäinen kilpikonnahavainto veneen viereltä. Tänään on nähty vielä lähempää yksi utelias konna, joka lupaavasti ui jo kohti venettä, mutta painui sitten pinnan alle. Ehkä tapaamme vielä!

Aika peto!

Nyt olemme ankkuroituneina suojaisaan Prickly Bayhin. Täällä on paljon veneitä ankkurissa ja lähellä vielä telakka, jossa veneet voidaan nostaa ylös huoltoa varten, tai turvaan pois alkavan hurrikaanijakson tieltä. Näinhän tehdään myös Serenalle lähtömme jälkeen, huoltoon ja turvaan. Illalla tapaamme Arjan ja Hentin purjehtijaystävät, Tomin ja Kirstinin paikallisessa pubissa. Tuo miehistö on lähtenyt merelle jostain päin Amerikkaa. Täytyypä kysellä lisää, kunhan tapaamme tuopin äärellä.

Grenada Elinan silmin jatkuu

Ihmissyöjiä ja hyvinkälääisiä

Columbus löysi Grenadan jo v. 1498. Ajatella, että osuikin tänne, eikä mennyt ylä- tai alapuolelta ohi. Grenada-nimi tulee Andalusian Granadasta, jota tämä vihreä saari myöhemmin paikalle purjehtineiden espanjalaisten mielestä muistutti. Britit eivät nimeä muuttaneet, kun 1600-luvun alkuvuosina yrittivät tehdä saaresta siirtomaansa. Paikalliset alkuasukkaat eivät ajatuksesta kuitenkaan pitäneet, vaan pistivät seilorit poskeensa ja työnsivät loput engelsmannit takaisin mereen! 

Ranskalaiset tulivat läheiseltä Martiniquen saarelta puolivuosisataa myöhemmin paremmin informoituina. Nyt oli mukana heliseviä helyjä ja alkoholia alkuasukkaille lahjoiksi. Kun karibialaiset olivat krapuloistaan selvinneet, he ymmärsivät tulleensa huijatuiksi ja yrittivät taistella kauniin saaren takaisin haltuunsa. Jokseenkin näin tuo tarina alkaa.

Mutta meitä ei ole syöty täällä, eikä edes maistettu! Joten ehkä olemme tervetulleita vieraita tälle paratiisisaarelle. Kaikki tervehtivät toisiaan lakkaamatta, pitkälle jälkeen puolenpäivän kuuluu edelleen iloinen ”Good Morning!” Täällä ei olla niin tarkkoina aikataulujen kanssa. Bussitkin lähtevät silloin, kun ovat täynnä. Asiakkaita täytyy odottaa, tietenkin! Saamme sitten kotiin palattuamme hämmästyttää hyvinkääläisiä uudessa ostoskeskuksessa hymyilemällä iloisesti kaikille ja kyselemällä ohimennen kuulumiset, ihan ventovierailtakin.

Eilen pääsimme snorklaamaan. Vesi oli lämmintä, kirkasta ja niin suolaista! Iiris oppi kerrasta, Rapuhan tuo onkin jo tähtimerkeiltään. Homma sujui mainiosti Arjan turvallisessa opastuksessa. Äidillä oli enemmän hankaluuksia hengittää putken läpi. Ehkä juuri sairastetuilla, useilla flunssilla ja poskiontelotulehduksilla oli jotain tekemistä asian kanssa. Mutta onnistui sekin lopulta ja helpottuu varmasti, kunhan saadaan lisää harjoitusta tulevina päivinä. Tällä sukelluksella näkyi kaloja, simpukoita, koralleja… kun vielä osuttaisi kilpikonnaan, rauskuun, hummeriin! Arja tosin sai Lobsterista näköhavainnon. Mutta ovat arkoja eläimiä ja nopeita uimareita, joten tällä kerralla illallispataan jouduttiin laittamaan kanaa. Herkullista oli sekin, kookosmaidon ja sitruunaruohon kera haudutettua. Aurinko porotti eilen(kin) ankarasti ja sukelluspaidoista huolimatta Hyvinkäältä tulleet kalpeanaamat onnistuivat polttamaan itsensä. Iiris vielä hieman pahemmin. Harmillista ja tuskallista Ravullekin!

Parhaillaan kirjoittelen tätä tarinaa Morne Rouge Bayssä, laguunissa. Veneessä on kuuma, sormet tarttuvat näppäimiin. Mutta en valita J! Ulkona välkkyy turkoosi meri, hiekkaranta on häikäisevän valkoinen. Välillä joutuu pulahtamaan mereen vilvoittelemaan, Serenan takakannella on hieno uimalaituri ja makeanvedensuihku. Lounaaksi nautimme juuri paikallista kalaa voissa paistettuna ja salaattia. Kalan meille toi aamulla suoraan veneeseen paikallinen alkuasukas, tummaakin tummempi ”Billy-Boy”, joka kiitti saamastaan 5:n Karibian dollarin setelistä.  Ja voileivästä, jonka aamupalapöydästämme vielä matkaevääkseen sai.

Illalla yritämme vielä etsiä baarin jossa nauttia yksi wlan.  Samalla ne pakolliset rommit. There is no Free Internet! Maksavista asiakkaista täällä pidetään ja turistisesonki on kaudelta jo ohi. Siksi olemme näille ihmisille tärkeitä täällä nyt.

Serenan kippari ja perämies vakuuttavat lujasti olevansa Paraisilta.  Se lukee myös Serenan perässä. Pargas, Finland. Ei kuulkaapas, hyvät lukijat, pidä paikkaansa! Tämä laiva on lastattu hyvinkääläisillä! Maistraatin papereissa ja Lokikirjassa on herrasväen osoitteena Hämeenkatu, Hyvinkää. Eivät muista enää, jotta myivät talonsa Käsityöläiskujalta, Paraisilta, kun Serenaa maailmanympärysmatkalle varustettiin! Se, mitä kodista jäljelle jäi, on pakattu laatikoihin. Jotka puolestaan asuvat nyt Hyvinkäällä.

Grenada Elinan silmin

Nice-näkökulmaa! 

Lensimme Lontoon kautta kauniille Karibialle. Saari on Grenada, oma pikkuinen valtionsa. Ja näitä pieniä valtioita täällä saaririutoilla riittää, tarkkana vain on oltava passin, hammasharjan ja valuutan kanssa! US-dollari kelpaa loppupeleissä kaikille, hyvä niin. Pieni lompakko ja pieni budjetti – tällä Nice-matkalla!

Muutama hieno lomapäivä meillä on takana jo. Lämmintä on riittänyt ja Karibia on näyttänyt parastaan! Juuri sitä, mitä tulimme täältä hakemaan . Ensimmäiset päivät olemme olleet turvallisesti satamalaiturissa kiinni, päällystö on järjestänyt meille pehmeän laskun. Satamassa on kaikki palvelut! Ihan niin kuin Nauvossakin oli. Ja Visbyssä! Vessat, suihkut, kaupat, netti toimii ja kännykkä. Vaan nyt kuulemma loppuu meiltä naisilta Karibia-Honeymoon. Nice Crew joutuu oikeasti hommiin! Irtaudumme laiturista ja lähdemme kohti Suurta Seikkailua! Mitä ikinä se onkaan!

Eilen vietimme mainion päivä lähialueilla. Matkustimme paikallisbussilla sisämaahan katsomaan trooppisia metsiä ja vesiputouksia. Mikä elämys! Bussit täällä ovat pieniä, ratti väärällä puolella, turvavöistä ei tietoakaan, vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää. Reggae soi autossa kaiken peittävällä  volyymillä. Ja niin virkistävää oli elämysbussimatkan päätteeksi saada uida makean kylmässä  vedessä. Kaiken kruunasi lopuksi mieletön niskahieronta vesiputouksessa! Paikallinen rastamies, aina hyväntuulinen ja hymyilevä, järjesti meille hienon hyppynäytöksen putouksella. ”Good Price For You”!  Äija hyppäsi 30 East Caribbean Dollarilla raikkaaseen veteen, aika korkealta tosin ja olihan siinä hieman koreografiaakin ;).  Unelmatyö miehellä, teki hyppynäytöksensä useampaankin kertaan saman iltapäivän aikana – ja tienasi hienosti! Ammatinvalintakysymys selkeästi ;).

Tällä reissulla tutustuttiin myös paikalliseen Floraan ja Faunaan. Mielettömiä kukkia, hedelmäpuita, kaktuksia! Pudonneet mangot saa kerätä talteen. Löytyi ananaksia, avokadoja, guavaa, calabasheja. Kaikkea ei edes tunne! Eläimet sitten, ihan oma lukunsa; gekkoja, muita liskoja, muurahaisia, rapuja, upeita perhosia, erilaisia lintua, kolibreja! Vedenalaiseen maailmaan emme ole vielä päässeet. Mitähän sieltä löytyy! Snorkkelit on mukana, kiitos Virtasen perheelle lainasta .

Kävimme huikopalalla paikallisessa kuppilassa. Chicken Roti maistui ja huuhdoimme sen alas paikallisella oluella, Carib nimeltään. Se oli kylmää, hyvää ja aika vahvaakin…

 Samalla tutustuimme St Georgesin arkipäivään. Oli jonkinmoinen lounasaika meneillään. Paikallisetkin olivat siellä syömässä, lounastauolla, myös koululaiset koulupuvuissaan. Karibialaiset ovat ylpeitä lapsistaan! Lapset ovat hyvin kasvatettuja, ystävällisiä, kohteliaita joskin ujoja. Kaikilla on kauniisti laitetut hiukset ja siistit vaatteet, silitetyt paidat ja kravatit, prässihousut. Pienillä – ja isommillakin – tytöillä kauniit puolihameet, valkoiset nilkkasukat, lankatut mustat kengät. Hieman kapinoivimmilla teineillä sitten Converset tai muut merkkitossut siinä koulu-univormun liitteenä ;).

Säätila on hieman muuttunut? Tai muuttumassa? Sataa lämmintä vettä, välillä rajustikin. Tässä kohden lomaa sanon vain, jotta se virkistää! Katsotaan tuleeko jälkikommenttia tähän myöhemmin. Toivottavasti meille kerrotusta poiketen, hurrikaanikausi EI ala aikaisemmin kuin yleensä, EI ulotu tänne näin etelään… emme kaipaa ylimääräistä jännityskierrosta tähän naislomaamme, yhtään! 

Pysytään linjoilla.

Grenada

Grenada

St Vincentin saarista viimeiseksi paikaksi jäi Canouan. Kirjauduimme siellä ulos ja kalliiksi tulivat kaikki ne neljä yötä, jotka yövyimme maassa tai paremminkin sanottuna ankkurissa. Osa meni niin sanotusti over time- hinnoilla, mutta osa oli normaalihinnoilla. Maahankirjautumismaksut olivat yhteensä yli kaksisataa ECD ( yli 50 e), lisäksi kirjautumispaikkoihin sai aina ottaa jonkun kyydin. (Vastaava summa oli St Lucialla 15 ECD). Turisteista ei taida olla pula Vincentissä.

Lähdimme kohti Grenadaa aamukuudelta ja keli oli taas hyvä purjehdukseen. Myötävirta ja hyvä sivutuuli apurina pääsimme välillä yli 7 solmua ja olimme jo ennen kolmea Grenadassa, St Georgesissa.

Nykyisin 9 tunnin matka tuntuu pyrähdykseltä kelin ollessa hyvä. Lentäen siinä ajassa pääsee pitkälle, mutta hidaskulkuisella veneellä vain saarelta toiselle. Elina ja Iiris lensivät samassa ajassa Englannista Grenadaan.

Georgesin laguuna oli muuttunut hienoksi marinaksi ja ajattelimme aloittaa merenneitojen loman hivenen luksuksena. Varasimme parin yön kortteerin marinasta, missä on suihkut ja uima-allas. Jäätä myydään kulman takana, jotta saatiin tehdä Ti- Punchit nestehukkaa estämään, ikään kuin elvytykseksi.

Hyvä olikin, sillä Lontoon kymmenen asteen ja vesisateen jälkeen iltapäivän paahtava aurinko sai hien pintaan ja janon huulille. Löysimme vielä teekkareiden levyltä sopivan rommilaulun soimaan poppikoneeseen ” runsaasti rommia, runsaasti kokaa…helteiset hetket…aurinko polttaa…”

Merenneitojen unelmaloma Karibialla on alkanut. Pysykää linjoilla, saatte uutta nice-näkökulmaa!!!!!!