Ihmissyöjiä ja hyvinkälääisiä
Columbus löysi Grenadan jo v. 1498. Ajatella, että osuikin
tänne, eikä mennyt ylä- tai alapuolelta ohi. Grenada-nimi tulee Andalusian
Granadasta, jota tämä vihreä saari myöhemmin paikalle purjehtineiden
espanjalaisten mielestä muistutti. Britit eivät nimeä muuttaneet, kun
1600-luvun alkuvuosina yrittivät tehdä saaresta siirtomaansa. Paikalliset
alkuasukkaat eivät ajatuksesta kuitenkaan pitäneet, vaan pistivät seilorit
poskeensa ja työnsivät loput engelsmannit takaisin mereen!
Ranskalaiset tulivat
läheiseltä Martiniquen saarelta puolivuosisataa myöhemmin paremmin
informoituina. Nyt oli mukana heliseviä helyjä ja alkoholia alkuasukkaille
lahjoiksi. Kun karibialaiset olivat krapuloistaan selvinneet, he ymmärsivät
tulleensa huijatuiksi ja yrittivät taistella kauniin saaren takaisin haltuunsa.
Jokseenkin näin tuo tarina alkaa.
Mutta meitä ei ole syöty täällä, eikä edes maistettu! Joten
ehkä olemme tervetulleita vieraita tälle paratiisisaarelle. Kaikki tervehtivät
toisiaan lakkaamatta, pitkälle jälkeen puolenpäivän kuuluu edelleen iloinen
”Good Morning!” Täällä ei olla niin tarkkoina aikataulujen kanssa. Bussitkin
lähtevät silloin, kun ovat täynnä. Asiakkaita täytyy odottaa, tietenkin! Saamme
sitten kotiin palattuamme hämmästyttää hyvinkääläisiä uudessa ostoskeskuksessa
hymyilemällä iloisesti kaikille ja kyselemällä ohimennen kuulumiset, ihan
ventovierailtakin.
Eilen pääsimme snorklaamaan. Vesi oli lämmintä, kirkasta ja
niin suolaista! Iiris oppi kerrasta, Rapuhan tuo onkin jo tähtimerkeiltään.
Homma sujui mainiosti Arjan turvallisessa opastuksessa. Äidillä oli enemmän
hankaluuksia hengittää putken läpi. Ehkä juuri sairastetuilla, useilla
flunssilla ja poskiontelotulehduksilla oli jotain tekemistä asian kanssa. Mutta
onnistui sekin lopulta ja
helpottuu varmasti, kunhan saadaan lisää harjoitusta tulevina päivinä. Tällä
sukelluksella näkyi kaloja, simpukoita, koralleja… kun vielä osuttaisi
kilpikonnaan, rauskuun, hummeriin! Arja tosin sai Lobsterista näköhavainnon.
Mutta ovat arkoja eläimiä ja nopeita uimareita, joten tällä kerralla
illallispataan jouduttiin laittamaan kanaa. Herkullista oli sekin, kookosmaidon
ja sitruunaruohon kera haudutettua. Aurinko porotti eilen(kin) ankarasti ja
sukelluspaidoista huolimatta Hyvinkäältä tulleet kalpeanaamat onnistuivat
polttamaan itsensä. Iiris vielä hieman pahemmin. Harmillista ja tuskallista
Ravullekin!
Parhaillaan kirjoittelen tätä tarinaa Morne Rouge Bayssä,
laguunissa. Veneessä on kuuma, sormet tarttuvat näppäimiin. Mutta en valita J! Ulkona välkkyy
turkoosi meri, hiekkaranta on häikäisevän valkoinen. Välillä joutuu pulahtamaan
mereen vilvoittelemaan, Serenan takakannella on hieno uimalaituri ja
makeanvedensuihku. Lounaaksi nautimme juuri paikallista kalaa voissa
paistettuna ja salaattia. Kalan meille toi aamulla suoraan veneeseen
paikallinen alkuasukas, tummaakin tummempi ”Billy-Boy”, joka kiitti saamastaan
5:n Karibian dollarin setelistä. Ja
voileivästä, jonka aamupalapöydästämme vielä matkaevääkseen sai.
Illalla yritämme vielä etsiä baarin jossa nauttia yksi wlan.
Samalla ne pakolliset rommit. There is
no Free Internet! Maksavista asiakkaista täällä pidetään ja turistisesonki on kaudelta
jo ohi. Siksi olemme näille ihmisille tärkeitä täällä nyt.
Serenan kippari ja perämies vakuuttavat lujasti olevansa
Paraisilta. Se lukee myös Serenan
perässä. Pargas, Finland. Ei kuulkaapas, hyvät lukijat, pidä paikkaansa! Tämä
laiva on lastattu hyvinkääläisillä! Maistraatin papereissa ja Lokikirjassa on
herrasväen osoitteena Hämeenkatu, Hyvinkää. Eivät muista enää, jotta myivät
talonsa Käsityöläiskujalta, Paraisilta, kun Serenaa maailmanympärysmatkalle
varustettiin! Se, mitä kodista jäljelle jäi, on pakattu laatikoihin. Jotka
puolestaan asuvat nyt Hyvinkäällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti