Grenada Elinan silmin, osa 3

Täydellistä Lomaa!

Tänään sunnuntaina tuli viikko täyteen tätä täydellistä lomaamme! Ja toinen samanmoinen lienee meillä vielä edessä. Olemme nauttineet ihan joka hetkestä. Satumainen paikka tämä Grenada. Lentäkää hyvät ystävät tänne lomailemaan ja unohtakaa ne Bulgarian aurinkorannat. Eikä sitten  mitään valmismatkoja, vaan kunnon traveller-meiningillä varaatte lennot ja majoitukset omatoimimatkalle. Paikalliset ihmiset ovat ystävällisiä ja auttavat mielellään, jos joku ajatus tai suunta sattuu matkaajalta olemaan hukassa. Ja eläminenhän täällä on edullista. Mitäpä sitä ihminen muuta tarvitsee, kuin hellevaatteet, vähän valuuttaa ja paljon rohkeanreipasta mieltä! Ja hieman luontaista uteliaisuutta!

Täydellistä Lomaa

Smoothies

Eilen oli hedelmäkorimme päässyt ehtymään. Siitä saa nappaistua päivän vitamiinit. Oli aika matkustaa läheiselle hedelmä- ja maustetorille jälleen.  Me naiset hyppäsimme taas paikallisbussiin True Blue Baystä ja ajelimme kohti St. Georgesia. Lippu maksaa vain 2,5 paikallista dollaria per Nice-matkustaja, vaivaiset noin 60 senttiä! Ja sitä jännitystä saa sitten koko rahan edestä ja enemmänkin. Vauhti on hurja ja musiikki soi kovalla, Reggaeta soitetaan volyyminappulat kaakkoon käännettyinä. Välillä piti ihan kädet ristiä ja laittaa silmät kiinni, alamäissä erityisesti kerrata mielessään  IsäMeidänjoka olet... Tai lukea bussikuskin kaikkien matkustajien nähtäväksi laitetun uskonvärsyn.  Ei tainnut kuskikaan ihan pelkästään omaan taitoonsa luottaa. Osa matkan turvallisuudesta näytti olevan korkeemmas kädes! Mutta hedelmiä löytyi! Torimyyjät ihan kilpailivat, kuka korimme saisi täyttää. Joten ostettiin paristakin kojusta tuotteita;  banaanit, mangot ja ananakset yhdeltä, jamssia muhennosta varten toiselta.

Vauhdikasta menoa!

God bless us...

Vitamiineja

Illalla oli ohjelmassa vielä snorklausta veneen vierellä! Ja nyt paitsi on nähty lobstereita meressä, saatiin pintaankin niitä 2 kpl. Ensimmäinen oli vasta hummerilapsi, joten se palautettiin aaltoihin. Mutta se toinen, joka ristittiin siinä samalla Raimoksi, päätyi pataan! Herkullinen alkuruoka keitettiin merivedessä ja nautittiin runsaan voisulan kera, aivan loistavaa lähiruokaa! Samana iltapäivänä saatiin myös ensimmäinen kilpikonnahavainto veneen viereltä. Tänään on nähty vielä lähempää yksi utelias konna, joka lupaavasti ui jo kohti venettä, mutta painui sitten pinnan alle. Ehkä tapaamme vielä!

Aika peto!

Nyt olemme ankkuroituneina suojaisaan Prickly Bayhin. Täällä on paljon veneitä ankkurissa ja lähellä vielä telakka, jossa veneet voidaan nostaa ylös huoltoa varten, tai turvaan pois alkavan hurrikaanijakson tieltä. Näinhän tehdään myös Serenalle lähtömme jälkeen, huoltoon ja turvaan. Illalla tapaamme Arjan ja Hentin purjehtijaystävät, Tomin ja Kirstinin paikallisessa pubissa. Tuo miehistö on lähtenyt merelle jostain päin Amerikkaa. Täytyypä kysellä lisää, kunhan tapaamme tuopin äärellä.

Grenada Elinan silmin jatkuu

Ihmissyöjiä ja hyvinkälääisiä

Columbus löysi Grenadan jo v. 1498. Ajatella, että osuikin tänne, eikä mennyt ylä- tai alapuolelta ohi. Grenada-nimi tulee Andalusian Granadasta, jota tämä vihreä saari myöhemmin paikalle purjehtineiden espanjalaisten mielestä muistutti. Britit eivät nimeä muuttaneet, kun 1600-luvun alkuvuosina yrittivät tehdä saaresta siirtomaansa. Paikalliset alkuasukkaat eivät ajatuksesta kuitenkaan pitäneet, vaan pistivät seilorit poskeensa ja työnsivät loput engelsmannit takaisin mereen! 

Ranskalaiset tulivat läheiseltä Martiniquen saarelta puolivuosisataa myöhemmin paremmin informoituina. Nyt oli mukana heliseviä helyjä ja alkoholia alkuasukkaille lahjoiksi. Kun karibialaiset olivat krapuloistaan selvinneet, he ymmärsivät tulleensa huijatuiksi ja yrittivät taistella kauniin saaren takaisin haltuunsa. Jokseenkin näin tuo tarina alkaa.

Mutta meitä ei ole syöty täällä, eikä edes maistettu! Joten ehkä olemme tervetulleita vieraita tälle paratiisisaarelle. Kaikki tervehtivät toisiaan lakkaamatta, pitkälle jälkeen puolenpäivän kuuluu edelleen iloinen ”Good Morning!” Täällä ei olla niin tarkkoina aikataulujen kanssa. Bussitkin lähtevät silloin, kun ovat täynnä. Asiakkaita täytyy odottaa, tietenkin! Saamme sitten kotiin palattuamme hämmästyttää hyvinkääläisiä uudessa ostoskeskuksessa hymyilemällä iloisesti kaikille ja kyselemällä ohimennen kuulumiset, ihan ventovierailtakin.

Eilen pääsimme snorklaamaan. Vesi oli lämmintä, kirkasta ja niin suolaista! Iiris oppi kerrasta, Rapuhan tuo onkin jo tähtimerkeiltään. Homma sujui mainiosti Arjan turvallisessa opastuksessa. Äidillä oli enemmän hankaluuksia hengittää putken läpi. Ehkä juuri sairastetuilla, useilla flunssilla ja poskiontelotulehduksilla oli jotain tekemistä asian kanssa. Mutta onnistui sekin lopulta ja helpottuu varmasti, kunhan saadaan lisää harjoitusta tulevina päivinä. Tällä sukelluksella näkyi kaloja, simpukoita, koralleja… kun vielä osuttaisi kilpikonnaan, rauskuun, hummeriin! Arja tosin sai Lobsterista näköhavainnon. Mutta ovat arkoja eläimiä ja nopeita uimareita, joten tällä kerralla illallispataan jouduttiin laittamaan kanaa. Herkullista oli sekin, kookosmaidon ja sitruunaruohon kera haudutettua. Aurinko porotti eilen(kin) ankarasti ja sukelluspaidoista huolimatta Hyvinkäältä tulleet kalpeanaamat onnistuivat polttamaan itsensä. Iiris vielä hieman pahemmin. Harmillista ja tuskallista Ravullekin!

Parhaillaan kirjoittelen tätä tarinaa Morne Rouge Bayssä, laguunissa. Veneessä on kuuma, sormet tarttuvat näppäimiin. Mutta en valita J! Ulkona välkkyy turkoosi meri, hiekkaranta on häikäisevän valkoinen. Välillä joutuu pulahtamaan mereen vilvoittelemaan, Serenan takakannella on hieno uimalaituri ja makeanvedensuihku. Lounaaksi nautimme juuri paikallista kalaa voissa paistettuna ja salaattia. Kalan meille toi aamulla suoraan veneeseen paikallinen alkuasukas, tummaakin tummempi ”Billy-Boy”, joka kiitti saamastaan 5:n Karibian dollarin setelistä.  Ja voileivästä, jonka aamupalapöydästämme vielä matkaevääkseen sai.

Illalla yritämme vielä etsiä baarin jossa nauttia yksi wlan.  Samalla ne pakolliset rommit. There is no Free Internet! Maksavista asiakkaista täällä pidetään ja turistisesonki on kaudelta jo ohi. Siksi olemme näille ihmisille tärkeitä täällä nyt.

Serenan kippari ja perämies vakuuttavat lujasti olevansa Paraisilta.  Se lukee myös Serenan perässä. Pargas, Finland. Ei kuulkaapas, hyvät lukijat, pidä paikkaansa! Tämä laiva on lastattu hyvinkääläisillä! Maistraatin papereissa ja Lokikirjassa on herrasväen osoitteena Hämeenkatu, Hyvinkää. Eivät muista enää, jotta myivät talonsa Käsityöläiskujalta, Paraisilta, kun Serenaa maailmanympärysmatkalle varustettiin! Se, mitä kodista jäljelle jäi, on pakattu laatikoihin. Jotka puolestaan asuvat nyt Hyvinkäällä.

Grenada Elinan silmin

Nice-näkökulmaa! 

Lensimme Lontoon kautta kauniille Karibialle. Saari on Grenada, oma pikkuinen valtionsa. Ja näitä pieniä valtioita täällä saaririutoilla riittää, tarkkana vain on oltava passin, hammasharjan ja valuutan kanssa! US-dollari kelpaa loppupeleissä kaikille, hyvä niin. Pieni lompakko ja pieni budjetti – tällä Nice-matkalla!

Muutama hieno lomapäivä meillä on takana jo. Lämmintä on riittänyt ja Karibia on näyttänyt parastaan! Juuri sitä, mitä tulimme täältä hakemaan . Ensimmäiset päivät olemme olleet turvallisesti satamalaiturissa kiinni, päällystö on järjestänyt meille pehmeän laskun. Satamassa on kaikki palvelut! Ihan niin kuin Nauvossakin oli. Ja Visbyssä! Vessat, suihkut, kaupat, netti toimii ja kännykkä. Vaan nyt kuulemma loppuu meiltä naisilta Karibia-Honeymoon. Nice Crew joutuu oikeasti hommiin! Irtaudumme laiturista ja lähdemme kohti Suurta Seikkailua! Mitä ikinä se onkaan!

Eilen vietimme mainion päivä lähialueilla. Matkustimme paikallisbussilla sisämaahan katsomaan trooppisia metsiä ja vesiputouksia. Mikä elämys! Bussit täällä ovat pieniä, ratti väärällä puolella, turvavöistä ei tietoakaan, vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää. Reggae soi autossa kaiken peittävällä  volyymillä. Ja niin virkistävää oli elämysbussimatkan päätteeksi saada uida makean kylmässä  vedessä. Kaiken kruunasi lopuksi mieletön niskahieronta vesiputouksessa! Paikallinen rastamies, aina hyväntuulinen ja hymyilevä, järjesti meille hienon hyppynäytöksen putouksella. ”Good Price For You”!  Äija hyppäsi 30 East Caribbean Dollarilla raikkaaseen veteen, aika korkealta tosin ja olihan siinä hieman koreografiaakin ;).  Unelmatyö miehellä, teki hyppynäytöksensä useampaankin kertaan saman iltapäivän aikana – ja tienasi hienosti! Ammatinvalintakysymys selkeästi ;).

Tällä reissulla tutustuttiin myös paikalliseen Floraan ja Faunaan. Mielettömiä kukkia, hedelmäpuita, kaktuksia! Pudonneet mangot saa kerätä talteen. Löytyi ananaksia, avokadoja, guavaa, calabasheja. Kaikkea ei edes tunne! Eläimet sitten, ihan oma lukunsa; gekkoja, muita liskoja, muurahaisia, rapuja, upeita perhosia, erilaisia lintua, kolibreja! Vedenalaiseen maailmaan emme ole vielä päässeet. Mitähän sieltä löytyy! Snorkkelit on mukana, kiitos Virtasen perheelle lainasta .

Kävimme huikopalalla paikallisessa kuppilassa. Chicken Roti maistui ja huuhdoimme sen alas paikallisella oluella, Carib nimeltään. Se oli kylmää, hyvää ja aika vahvaakin…

 Samalla tutustuimme St Georgesin arkipäivään. Oli jonkinmoinen lounasaika meneillään. Paikallisetkin olivat siellä syömässä, lounastauolla, myös koululaiset koulupuvuissaan. Karibialaiset ovat ylpeitä lapsistaan! Lapset ovat hyvin kasvatettuja, ystävällisiä, kohteliaita joskin ujoja. Kaikilla on kauniisti laitetut hiukset ja siistit vaatteet, silitetyt paidat ja kravatit, prässihousut. Pienillä – ja isommillakin – tytöillä kauniit puolihameet, valkoiset nilkkasukat, lankatut mustat kengät. Hieman kapinoivimmilla teineillä sitten Converset tai muut merkkitossut siinä koulu-univormun liitteenä ;).

Säätila on hieman muuttunut? Tai muuttumassa? Sataa lämmintä vettä, välillä rajustikin. Tässä kohden lomaa sanon vain, jotta se virkistää! Katsotaan tuleeko jälkikommenttia tähän myöhemmin. Toivottavasti meille kerrotusta poiketen, hurrikaanikausi EI ala aikaisemmin kuin yleensä, EI ulotu tänne näin etelään… emme kaipaa ylimääräistä jännityskierrosta tähän naislomaamme, yhtään! 

Pysytään linjoilla.

Grenada

Grenada

St Vincentin saarista viimeiseksi paikaksi jäi Canouan. Kirjauduimme siellä ulos ja kalliiksi tulivat kaikki ne neljä yötä, jotka yövyimme maassa tai paremminkin sanottuna ankkurissa. Osa meni niin sanotusti over time- hinnoilla, mutta osa oli normaalihinnoilla. Maahankirjautumismaksut olivat yhteensä yli kaksisataa ECD ( yli 50 e), lisäksi kirjautumispaikkoihin sai aina ottaa jonkun kyydin. (Vastaava summa oli St Lucialla 15 ECD). Turisteista ei taida olla pula Vincentissä.

Lähdimme kohti Grenadaa aamukuudelta ja keli oli taas hyvä purjehdukseen. Myötävirta ja hyvä sivutuuli apurina pääsimme välillä yli 7 solmua ja olimme jo ennen kolmea Grenadassa, St Georgesissa.

Nykyisin 9 tunnin matka tuntuu pyrähdykseltä kelin ollessa hyvä. Lentäen siinä ajassa pääsee pitkälle, mutta hidaskulkuisella veneellä vain saarelta toiselle. Elina ja Iiris lensivät samassa ajassa Englannista Grenadaan.

Georgesin laguuna oli muuttunut hienoksi marinaksi ja ajattelimme aloittaa merenneitojen loman hivenen luksuksena. Varasimme parin yön kortteerin marinasta, missä on suihkut ja uima-allas. Jäätä myydään kulman takana, jotta saatiin tehdä Ti- Punchit nestehukkaa estämään, ikään kuin elvytykseksi.

Hyvä olikin, sillä Lontoon kymmenen asteen ja vesisateen jälkeen iltapäivän paahtava aurinko sai hien pintaan ja janon huulille. Löysimme vielä teekkareiden levyltä sopivan rommilaulun soimaan poppikoneeseen ” runsaasti rommia, runsaasti kokaa…helteiset hetket…aurinko polttaa…”

Merenneitojen unelmaloma Karibialla on alkanut. Pysykää linjoilla, saatte uutta nice-näkökulmaa!!!!!!

St Vincent ja Grenadiinit (SVG)

Kirjojen mukaan yksi niistä paikoista, joissa Kolumbus ei ole käväissyt. Ei kuulemma sattunut reitinvarrelle… Mutta olisi kyllä kannattanut kurvata.

32 saaren ketju nousee merenpinnasta muodostaen Saint Vincentin ja Grenadiinit. Väkiluku on 118 000. Saarista suurin on St Vincent, jossa kaikkiaan 105 000 asukasta asuu ja niistä pääkaupunki Kingstownissa 30 000. Lopuille 31 saarelle jäikin sitten 13 000 asukasta.

Mustiquen saarelle kannattaa mennä, jos rahaa on enemmän kuin järkeä. Halvimmillaan hotelliyö maksaa 1000 USD ja huvilan viikkovuokra on 8500 – 45 000 USD.  Saaren vakiokävijöihin kuuluvat Mick Jagger, David Bowie, Kate Moss ja Bill Gates. Siis Biljonäärien saari.

Bequia, Port Elizabethin  edusta  on veneilijöiden suosima paikka. Sieltä löytyvät hyvät ankkuri- ja snorklauspaikat, ravintolat ja kaupat. Ja voit vuokrata jopa mountain biken. Lahtea reunustaa bonuksena hienot hiekkarannat. Tunnin snorklauksen aikana bongasimme 4 erilaista mureenaa, seepioita, ison mustekalan, papukaijakaloja ja iso liuta muita. Vesi on kirkasta ja näkyvyys hyvä. Saarelaisilla on muuten vielä oikeus kalastaa 4 valasta per vuosi perinteisin menetelmin!  

Huomenna suuntaamme Cancuaniin,Grenadiinien tuhkimoon, jossa odottaa saariryhmän puhtaimmat ja rauhallisimmat rannat. Liekö rauha mennyttä meidän saavuttua rantavesiin? Toinen puoli saaresta on luksuslomailijoiden käytössä. Luksuksesta pitää huolen Donald Trumpin kasino ja 18 reikäinen golfrata merinäköalalla. Katsotaan mitä sieltä toiselta puoliskolta löytyy.

 

Sunnuntaina saamme Suomesta Serenan ”vakiomiehistöön” kuuluvan Elinan. Mukana tulee Iiris, josta kasvaa siis toisen polven miehistöä. Hentillä on kissanpäivät, kun on kolme naista passaamassa.
Jos purjehduskeli on hyvä, tutustumme Grenadan ympäristöön muutaman viikon ajan. Elina saa ihailla sisustusvinkkejään koko lomansa ajan.

St Vincent, Wallilabou

Päevee, onko tämä se vallilapou? Puhuttako työ Suomee? Ai että puhu. No elekee sitte!

Siinä oli Hentin suunnittelema avajaispuhe, vaan jäi pitämättä. Ensimmäinen vastaanottokomitean jäsen näet souti veneellä meitä vastaan huitoen nyrkillään kilpailevalle kollegalleen. Kilpailijalla oli jolla ja kunnon perämoottori. Meinasi riita tulla, kumpi saat viedä meidät ankkurilahteen. Mieluiten ei kumpikaan, mutta joskus täytyy yrittää olla diplomaatti.

Soutaja huitoi pyydellen meiltä hinausta lahteen, monettako kertaa lie oli soutamassa sinä päivänä?
Otin karhean nylonnarun ja sidoin sen knaappiin. Ja sitten mentiin, soutajan kalastaessa ilmaiskyydin saadessaan. Lahti oli syvä, aivan rannantuntumassakin vettä oli vielä 50 metriä. Paikallinen tapa oli pudottaa ankkuri lähelle rantaa ja sitoa vene kiinni ahterista johonkin maksulliseen tolppaan tai metallihäkkyrään. Tässä vaiheessa kiinnityksen hinta oli arvoitus. Varmaankin ”very good price for you”.

Jollakollega huomasi hävinneensä lantin ja jäljelle jäi hedelmien myynti. Soutajan apuri ampaisi rannalta rikkinäisellä surfilaudalla meloen veneemme vierelle myyden vielä puissa olevia hedelmiä.
Taisi siinä joku myydä vielä korujakin. Myyjiä oli kuin Kuopion torilla, asiakkaita vain huomattavasti vähemmän. Lupasimme jokaiselle ostaa muutaman hedelmän, ettei syttyisi sotaa. 

Lahti on tainnut olla sotatantereena ainakin The Pirates of the Caribbeanin kuvauksien aikana. Tuntuu hassulta, että itse Johnny Depp on tallustellut näillä rantakivillä ja rakennelmilla. Tosin kaikki rakennukset alkavat olla rappiolla eikä kukaan näytä välittävän korjata niitä hurrikaanin tuhon jäljiltä.    

Saarien sisäänkirjautumismaksut vaihtelevat melkoisesti. St Luciassa selvisimme 15 ECD, eli noin 4 euron luokkaa 2 vrk. Täällä St Vincentissä 4 vrk maksaa 105 ECD. Ranskan maissa se on yleensä ilmaista ja muodollisuudet tehdään itse tietokoneella, joka voi olla esimerkiksi ravintolassa tai kahvilassa. Täällä tulli ja ulkomaalaistoimisto olivat eri kylissä. Matkaa niiden välissä hikiset puoli tuntia kävellen up and down.  

Keskiviikko iltapäivällä jatkoimme myyntitykkien lahdesta etelään, Young Islandia kohti, vaikkemme nuoria enää olekaan. Keli oli hieno lähtiessä, tosin tuulta ei lainkaan ja aurinko paistoi.  Mutta matkaa oli vain kymmenen meripeninkulmaa, siis parin tunnin matka. Vaan eipä aikaakaan, kun raju vastatuuli yllätti (yli 15 m/s) ja vettä tuli kuin aisaa. Näkyvyys surkea ja tutkakin oli sanonut sopivasti sopimuksensa irti! Sääennuste oli taas pielessä….

Mutta etenimme pikkuhiljaa ja pääsimme poijuun Young Islandin ja ”mantereen” väliin.