Kampaamokäynti

Yleensä pysähtymiset saarille tai satamiin ovat lyhyehköjä ja uutta nähtävää on paljon. Harvoin ennättää nähdä kaiken haluamansa ja lähtiessä onkin tunne, että joskus voisi tulla ajan kanssa uudestaan. Dominicassa aikaa on ollut reilusti. Olemme saaneet tietoa parantavista kasveista, syötävistä hedelmistä ja vihanneksista.  Paikalliset elävät lähellä luontoa ja käyttävät sen antimia päivittäin. Useimmilla kasvaa omalla tontilla banaaneja, greippejä tai mangoja. Teet haudutetaan itse poimituista lehdistä ja niillä on monia parantavia vaikutuksia.

Olemme kokeilleet jamssimuhennoksen tekoa ja syöneet tuoreita, makeita greippejä jälkiruoaksi.  Yksi iso greippi maksaa 25 senttiä. Tuoreen tonnikalan saa torilta kahdeksalla eurolla. Iso nippu banaaneja maksaa alle euron. Kahvikupillinen Big Papasissa maksaa sen sijaan kaksi euroa, mutta saatpahan juoda sen merinäköalapaikalla. Muuten hinta tuntuu kohtuuttomalta, sillä lähes joka plantaasilla kasvaa kahvia. 

Söimme eilen jäätelöt kaupan rappusilla. Kanat juoksentelivat pienten poikastensa kanssa ympärillä nokkien maasta ja roskapusseista ruokaa. Reggae soi lähes joka asunnossa ja pienimpiä opetetaan ennen kävelyä heiluttamaan lantioita ja jalkoja sen tahdissa. Ei ihme jos reggae on täällä veressä.

Kadulla vastaantulijat tervehtivät meitä turisteja aina iloisesti tai kohteliaasti – hello tai good day. Kaikkialla saat apua, jos sitä tarvitset. Ja auttavaisuus on aitoa, ei teennäistä. Perheiden lukumäärä on suuri ja asunnot ovat pienempiä kuin meidän autotallit. Mutta silti lapset ovat aina iloisia ja huolehtivat pienemmistään. Viimeksi olen nähnyt elämäänsä tympääntyneitä nuoria Helsingin Sanomien sivuilla, jossa kuva oli otettu ostoskeskuksesta. 

Hiukseni ovat kuin paikallisten rastapötköt, johtuen alituisesta snorklaamisesta suolavedessä. Kaupungilla on pari ”kauneussalonkia”. Ensimmäinen on leikkimökin kokoinen, jonne pujahdetaan sisään kanaverkkoporteista. Toinen on useamman huoneen käsittävä liikehuoneisto, jossa on kuivaajia riveittäin ja pari muovista pesulavuaaria. Uskaltauduin kysymään hiustenleikkausta, mutta pääsaksija oli flunssassa eikä kukaan uskaltanut saksia kummallisia hiuksiani. Otin sitten pesun ja föönauksen, jospa tulisi kerrankin pestyä lämpöisellä ja runsaalla vedellä. Kampaaja näytti vähän harmistuneelta, sillä kirjan lukeminen keskeytyi.

Minut ohjattiin epämukavalle pesupaikalle ja hanasta tuli alkuun kylmää vettä. Eipä tuo haitannut pesijää, miksi siis minuakaan. Shampoota laitettiin reilusti ja kynsillä hangaten päännahkani jynssättiin pariin kertaan. Hoitoainettakin laitettiin, vaan eipä tuo auttanut, melko sotkussa oli latvat, kun kampaaja alkoi kuivatella.

Paikalliset haluavat litteitä ja suoria hiuksia, eikä turistikaan voi muuta haluta. Niinpä kampaaja litisti ja suoristi hiuksiani rajuin ottein ja pelkäsin jo niskassa olevan verinaarmuja. Välillä hiukseni olivat matkalla föönin moottoriin ja ne revittiin sieltä irti. Jossain vaiheessa tulos ei miellyttänyt tekijää ja hiuksiin suihkutettiin etikkavettä ja föönaus alkoi alusta. Lopputulos oli Hentin mielestä takaa hieno, mutta edestä kamala. Kovasti kiittäen maksoin 30 ECD, joka on noin 6 euroa ja painelimme ulos hihittämään lopputulosta. Ei tullut puhdasta ja kuivaa, saati lämmintä vettä, mutta tulipahan käytyä. Taidan antaa hiusteni vaan kasvaa...