Salsan ja saksien tahdissa (PUERTO RICO, CULEBRA)

Väittävät, että naapuriveneen "Blue Guitar" omistaa itse Eric Clapton...

Culebran saari on vetänyt meidät latino imuunsa. Salsa soi kuppiloissa ja radiossa. Viime lauantaina olimme kuuntelemassa livenä paikallista musiikkia. Soittajat lipuivat puoli kymmenen aikaan ravintola Dinghy Dockiin ja alkoivat viritellä erityyppisiä rumpujaan lattialle. Lattia on yhtä kuin laituri, sillä jolla sidotaan ravintolan lattian reunaan ja pompatessa ylös oletkin jo ravintolassa, parhaassa tapauksessa suoraan pöydässä. Sinne ei siis kannata kiivetä minihameessa tai hiprakassa. Meri on valaistu ja siinä ui 15 kappaletta suuria Tarponeja, joita ihmiset ruokkivat ruoantähteillään.

Kolme henkinen bändi laittoi tuolit laiturin/lattian reunaan.  Yhdellä rummuttajalla oli kaikki sormet teipattu iloisen värisellä teipillä, toinen asetteli isoa vatsaansa rumpujen lähelle ja pian musiikki alkoi verkkaisesti. Sormet ja kämmenet taputtelivat rumpuja ja rytmi nopeutui pikkuhiljaa.

Kuulijoiden lantiot alkoivat liikkua, espanjankielistä laulua alkoi kuulua yleisön joukosta ja rumpujen rytmikäs ääni kuului tyynessä illassa. Salsan tahti veivasi niin nuorta kuin vanhaakin lantiota Ankin ja minun tanssiessa paikallisten naisten kanssa.

Olimme tutustuneet muutama päivä aiemmin näihin hauskoihin hollantilaisiin, Keimpeen ja Ankiin. Ja päätimme illan rytmien jälkeen yrittää San Juanissa salsakursseja, jos vaan saamme tilaisuuden. Lieneekö sattumaa, mutta hollantilaisten kanssa ajatukset vain menevät aina niin yksiin ja hauskanpito on taattua.

Jollassa on ollut iloiset kampaamomainokset esillä (kiitos Sannan) ja viime päivinä kaupungin laiturista onkin tullut minun salonkini.

Ank sai uuden villin frisyyrin ja tänään minulla oli asiakkaita aina Etelä-Afrikasta saakka.
Reippaat kaksoset tulivat koputtamaan veneen kylkeen, josko minulla olisi aikaa leikata koko perheen hiukset. Mikä ettei. Tavattiin laiturilla ja siitä sitten alkoivat hiukset lennellä.
Kova tuuli toimi fööninä ja perheen jäsenet peilinä.

Sain taas tilaisuuden kuulla mukavan tarinan. Perhe on purjehtinut jo muutaman vuoden ja teini-ikäiset kaksostytöt tekevät joka päivä 6 tuntia koulutehtäviä ja loppuaika on vapaata. Reissuaikaa on vielä kaksi vuotta jäljellä ja matka jatkuu kohti New Yorkia, minne mahtaa hieno tulla veneellä!

Siinä jutellessa selvisi, että he tunsivat s/v Shilohin Johnin & Hollin sekä Johnin & Shirleyn, joiden kanssa vietimme aikaa marras - joulukuussa.

Viime viikolla Teemua parturoidessa USVI:lla tuli amerikkalainen turisti kysymään itselleen hiusten leikkuuta.
Kuultuaan minun kotimaani, hän alkoi innoissaan kertoa olevansa Suomalaista sukua. Isovanhemmat olivat Suomesta ja/tai Ruotsista. Nimiltään Viitala ja Lindström. Voisi olla vaikka Paraisilta…

Kyllä elämä on sattumia täynnä – istut hiekkarannalla parturituolissa, johon olet joutunut sattumalta ja sattumalta parturi on Suomesta.

Välillä saan tosi vaativan asiakkaan saksieni alle