S/Y Serena: Juridiikkaa ja kummajaisia

Kun saavuimme viimeviikolla tänne, saimme Rannikkovartioston komentajalta kopion, jossa veneen löytänyt kalastaja ilmoitti veneen arvon olleen sitä luovutettaessa viranomaisille 1000 000 ECD eli noin 300 000 euroa!!!!

Melko paljon, jos ajattelee että aikoinaan veneen ostohinta, ennen suuria varusteluja, oli 70 000 e. Harvoin se arvo kasvaa, kun onnettomuuteen joutuu.
No mutta, kaiken takana oli kuitenkin himoittu hinauspalkkio. Hinauksesta, jota kukaan ei ollut tilannut – emme me eikä Rannikkovartiosto.
Komentajan mielestä maksamaton hinauspalkkio voisi olla esteenä maasta lähtemiseemme.
Erikoista, mutta päätimme ottaa asiasta selvää. Otimme telakan suositteleman lakimiehen (naisen) ja hän selvitti asian melko nopeasti:

Kalastaja oli toiminut laittomasti ottaen tuntemattoman veneen hinaukseen. Siinähän olisi voinut olla räjähteitä, huumeita tai mitä vaan. Taikka matkustajat merihädässä. Lisäksi kalastaja ei ilmoittanut heti viranomaisille veneen löydettyään, vasta kun hän toi Serenan maihin. Haiskahtaa…

Mutta asianajajan kirjeessä ilmoitetaan nyt selkeästi, ettei meillä ole mitään velvollisuuksia kalastajaa kohtaan ja samaisen kirjeen sai jo paikallinen Imigrationin päällikkö, eli joka valvoo maahantulovirallisuuksia. Nähtäväksi jää, onko lentokentällä hankaluuksia.

Kävimme myös poliisiasemalla. Tunnistamassa kotietsinnöissä löytyneistä tavaroista omiamme – vaan ei ollut. Teimme myös ilmoituksen veneeseen kohdistuneesta varkaudesta. Lista kadonneista tavaroista on nyt heillä.

Kuten huomaat, lomamme täällä ei ole pelkkää auringonpalvontaa ja hiekkarantoja. Vaan käyntejä erikoisissa paikoissa.

Venettä on siivottu ja jääkappikin tuli puhtaaksi ilman oksennusta. Olihan siellä paljon elävää ruokaa, mutta kun ne lappoi äkkiä jätesäkkiin, suihkutti pesuainetta perään ja huuhteli, niin kyllä siitä melkoisen puhdas tuli.

Veneemme vieressä on käynyt jollalla monta ihmettelijää, mutta tulipa siihen eräs päivä kaksi suomalaistakin. Eivätkä vaan ihmetelleet, vaan auttoivat meitä laittamaan ankkurin ulos. Ankkuri, mikä varkailta oli unohtunut. Nyt vene ei hakkaa laiturin reunaa vasten. Jussi Turust ja Kimmo Kuopiosta seilaavat Mona F – nimisellä huikean isolla paatilla täällä. Ja kuten tapoihin kuuluu, hauskoja iltoja on vietetty puolin ja toisin.

Jussi lainasi snorklausvempaimia ja Hentti sai potkurin sekä peräsimen vapaaksi naruista. Moottori on sivelty dieselin ja öljyn sekoituksella ja odotellaan, josko suola irtoaisi.

Kävimme tiistaina St Georgessa, pääkaupungissa. Lounasajan tultua astuimme sisään paikalliseen kuppilaan. Jalkani alla rusahti torakan kroppa toivottaen vieraat tervetulleeksi. Ruokana oli mureaa kanaa, makaronipiirakkaa, riisiä, pinaattia, kurpitsaa ja salaattia. Koko lysti maksoi 12 e ja sisälsi yhden oluen sekä kraanavettä.

Suihkusta tulee silloin tällöin lämmintä vettä. Vesihän lämpenee ulkona mustissa sammioissa ja loppu lämmitys tapahtuu suihkun lähettyvillä, meille tuntemattomalla vempaimella. Kunhan muistaa painaa nappulaa seinästä.

Hentti yritti katsoa ajanvietteeksi putousta netin kautta ja onnistui. Emmerdale sen sijaan on kielletty ja se ei netin kautta näy. Hassu juttu.

Muuten kaikki rullaa jotenkin eteenpäin. Huomenna on lauantai, voisipa vaikka lähteä bussilla saarikierrokselle.

Terveisiä täältä hernekeiton ääreltä