Translate

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Pääsimme Karibialle






Istumme Barbadoksen lentokentällä. Pääsimme sittenkin. Mutta kyllä joka papereiden ja passien tarkistusten yhteydessä saimme selitellä kummallista reissuamme. Positiivisin juttu oli kuitenkin Lontoossa Gatwickin kentällä, kun virkailijalta selviteltiin paluumatkatavaroiden maksimi kilomäärää ja hintaa.

Mukava virkailija kertoi sisarensa purjehtineen useamman vuoden Karibialla, ja virkailija itsekin on ollut mm Grenadassa! Rupattelimme pitkän tovin ja jono takanamme vain kasvoi… Mutta tuli siinä hinnatkin selville – tosi kallista, sillä joutuisimme maksamaan ekstra hinnat kolme kertaa, kun on kolme lentoa.

Oi jukra miten olemme kaivanneet tuota mukavaa englannin murretta, iloisia tervehdyksiä tuntemattomilta ja leppoista elämän meininkiä.

Kävelimme reput selässä lentokentän lähellä olevalle huoltoasemalle ja ostimme paikallisen, maustetun pasteijan sekä jäätelöt. Istuimme betonikaiteen reunalle ja katselimme, kun lepakot lentelivät kilpaa lentokoneiden kanssa yläpuolellamme. Blackbird lauleli tervetulolauluaan ja liskot pitivät iltakonserttia.



Katselimme värikkäitä pikkuisia puutaloja ja mietimme, miten paljon helpommin sulauduimme paikallisväestön sekaan purjehtijoina kuin tällaisina äkillisesti lentokoneella tupsahtaneina turisteina.
Ja ehkä laukuissa olevat rahavarannot ja läppärit tekivät meistä varovaisempia liikkumaan syrjäkujilla kuin veneilyaikaan – silloinhan kukkarossa oli vain pieni määrä rahaa.
Kolusimme kaikki kujat ja kuppilat ja nyt tuntuikin vähän turvattomalta kävellä kauemmas lentokentältä! Täytyy siis taas opetella urbaanin elämän jälkeen reissaajiksi.

Matka tänne oli monivaiheinen: Helsinki –Lontoo, Heathrow. Yöpyminen Lontoossa, Gatwickin lähellä. Lento Gatwikistä Barbadokselle. Barbadokselta jatkamme Liatin koneella St Vincentin kautta Grenadaan, jonne saavumme tänä yönä. Eli lähdimme Suomesta maanantai-iltana viiden aikaan ja olimme keskiviikkoaamuna kello neljä perillä, siis Suomen aikaa, täällä Karibiallahan kello on sillon vasta kymmenen illalla. Joten pääsemme kätevästi nukkumaan ja aamulla alkaa sitten Operaatio Serena.

Piikkien huolto on hoidettu hyvin täällä Bridgetownissa

Ei kommentteja: