Istumme Barbadoksen lentokentällä. Pääsimme sittenkin. Mutta
kyllä joka papereiden ja passien tarkistusten yhteydessä saimme selitellä
kummallista reissuamme. Positiivisin juttu oli kuitenkin Lontoossa Gatwickin
kentällä, kun virkailijalta selviteltiin paluumatkatavaroiden maksimi kilomäärää
ja hintaa.
Mukava virkailija kertoi sisarensa purjehtineen useamman vuoden Karibialla, ja virkailija itsekin on ollut mm Grenadassa! Rupattelimme pitkän tovin ja jono takanamme vain kasvoi… Mutta tuli siinä hinnatkin selville – tosi kallista, sillä joutuisimme maksamaan ekstra hinnat kolme kertaa, kun on kolme lentoa.
Oi jukra miten olemme kaivanneet tuota mukavaa englannin
murretta, iloisia tervehdyksiä tuntemattomilta ja leppoista elämän meininkiä.
Kävelimme reput selässä lentokentän lähellä olevalle huoltoasemalle ja ostimme paikallisen, maustetun pasteijan sekä jäätelöt. Istuimme betonikaiteen reunalle ja katselimme, kun lepakot lentelivät kilpaa lentokoneiden kanssa yläpuolellamme. Blackbird lauleli tervetulolauluaan ja liskot pitivät iltakonserttia.
Ja ehkä laukuissa olevat rahavarannot ja läppärit tekivät meistä varovaisempia liikkumaan syrjäkujilla kuin veneilyaikaan – silloinhan kukkarossa oli vain pieni määrä rahaa.
Kolusimme kaikki kujat ja kuppilat ja nyt tuntuikin vähän turvattomalta kävellä kauemmas lentokentältä! Täytyy siis taas opetella urbaanin elämän jälkeen reissaajiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti