Heräsimme keskiviikkona viiden aikaan aamulla kuten
turistit konsanaan , sillä kuuden tunnin aikaero vaatii aina totuttelua.
Istuimme Rannikkovartioston hallilla jo ennen kahdeksaa ja odottelimme
Komentajaa saapuvaksi. Siinä odotellessamme koko henkilökunta saapui lipun
juhlalliseen nostotilaisuuteen. Kaikki seisoivat ryhdikkäinä ja asennossa,
kunnes rituaalit oli suoritettu. Sitten seurasi käskynjako.
Pääsimme Komentajan juttusille. Komentaja oli pitkän huiskea
ja miellyttävä henkilö. Keskustelimme veneen tapahtumista ja lähdimme katsomaan
itse venettä.
Näky oli suoraan sanottuna kaamea. Istuintyynyt oli nostettu
kastumaan ulos istuinkaukaloon ja niiden alle oli tyhjennetty kaapeista tavaraa
ja kaikki tavarat sisällä veneessä olivat ylösalaisin. Kaikki paikat oli
pengottu ja tyhjennetty järjestelmällisesti. Siis kaaos sisällä ja ulkona.
Minun vaatteet eivät olleet kelvanneet, joten päättelimme
asialla olleen miesjoukon, jolle mahtuu 42 kengät ja m- kokoiset vaatteet.
Kitara, kaiuttimet, snorklausvälineet, kaikki elektroniikka
ja osa kampaamotarvikkeista oli revitty mukaan. Jopa VHF puhelin, plotteri ja
vinssi oli ruuvattu irti, suomenkielinen lokikirjakin oli viety, samoin
suomenkieliset DVD:t. Alkoi varkailla uuden kielen opiskelu…
On siinä varkailla ollut sydän paikallaan. Kaikki tavarat
oli tyhjennetty lattioille taikka ulos. Mutta yksi vahinko niille oli käynyt
tai oikeastaan kaksi – viinavarasto oli jäänyt huomaamatta (mitä typeryksiä
!!!!!) ja monen tuhannen eurojen arvoinen saksivarastoni oli tallella. Vain
hiustenleikkuukoneet olivat kelvanneet.
Veimme homeisia vaatteita ja tavaroita 8 jätesäkillisen
verran Rannikko Vartioston roskakoriin ja kaikki vähänkin käyttökelpoinen
lahjoitettiin eteenpäin vietäväksi.
Lentokaloja ja kärpäsiä oli istuinkaukalossa märkien
vaatteiden seassa melkoinen määrä ja haju sen mukainen. Jääkaappiin ja siellä 7
kk muhineiden ruokien sekaan en ole rohjennut vielä kurkata, pilaan päiväni
joku toinen kerta.
Ne tavarat, mitä saimme pelastettua, raahasimme asunnolle,
pesimme ja nyt mietitään mitä niille tehdään. Ovatko ne sen arvoisia, että
kannattaa maksaa rahtia Suomeen.
Kun varasimme matkaa, emme tienneet mitä oli odotettavissa
veneen suhteen. Olisiko sen saanut ”pienellä vaivalla” siirtokuntoon Eurooppaan
vai oliko myynti ainut vaihtoehto. Siksi päätimme ottaa 6 viikon matkan.
Päätimme jäädä tänne tuoksi ajaksi, ehkäpä ennätämme pulahtaa veteen vielä
kunhan asioita saadaan vietyä eteenpäin.
Kaikesta huolimatta aiomme nauttia Karibialla olosta
Toivotamme kaikille lukijoille Oikein Hyvää Ystävänpäivää
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti