Nyt riitti kuivaharjoittelu maalla

Maalia Muumilaaksoon

Ei ollut rannalla tungosta kovalla tuulella

Treffasin vain yhden suomalaisen

Kivoja pensaita

 

Olimme odotelleet enemmän tai vähemmän veneessä moottorin nostoa ja aina tuntui puuttuvan joku osa. Se jos mikä käy hermoille, kun vain odottelet eikä mitään kuitenkaan tapahdu. Saimme tarpeeksi siitä ja kaiken lisäksi asuntomme oli vapaa vain lauantaiaamuun saakka, niinpä päätimmekin vaihtaa maisemia. Ja koska veneellä ei pääse, otetaan sitten bussi ja mennään tervehtimään Malcomia, joka työskentelee kesäisin Viking- Linella ja asuu Sunderlandissa, Koillis-Englannissa. Tyhjensimme asunnon tavaroista ja pakkasimme matkalle mukaan viiden päivän varustuksen, koskaanhan ei tiedä jos Neil tarvitsee meitä asennuksessa. Paikallisesta matkaneuvonnasta olimme saaneet bussiaikataulun ja suuntasimme asemalle puoli kahdeksan aikaan aamulla. Laukkumme nostettiin bussin ruumaan ja kuljettaja kysyi lippuja, johon vastasimme, että Sunderlandiin. Vastaus oli, että ”jonkunhan sinnekin on joskus mentävä ” mutta ne liput? Niin, ostettaisiin siis kaksi lippua, eikö kuski nyt oikein ymmärrä, ajattelin. Ei siinä ymmärryksestä ollut kysymys, sillä liput olisi pitänyt ostaa netistä tai linja-autoasemalta, viimeksi mainittua ei ollut Eastbournessa ja internetistä puhumattakaan. kassi sai palata takaisin Hentin käteen ja suunta rautatieasemalle. Otimme junan Lontooseen ja sieltä jatko sujuisi bussilla Leedsiin, jossa viimeinen vaihto kohti Malcomia. Tuli taas opittua jotakin, että raha tai kortti ei olekaan maksuväline tässä maassa.
Junamatka Lontooseen oli hieno, eikä sitten harmittanutkaan suunnitelman muuttuneen, hintaa tuli hivenen lisää, mutta mitäpä se enää tässä konkurssissa tuntuisi. Näimme pitkästä aikaa laumoittain hevosia, lehmiä ja lampaita sekä upeita kyliä ja kaupunkeja.
Lontoossa ihmispaljous ei tuntunut yhtä rajulta kuin Amsterdamissa, johtui varmaan jo tottumuksesta nähdä ihmisiä Eastbournessa.
Oli hienoa nähdä Lontoota bussista käsin, saimme ilmaisen turistikierroksen aamutuimaan.
Matka Lontoosta Leedsiin kesti viisi tuntia ja Leedsistä Sunderlandiin kolme, mutta kyllä se oli sen arvoista. York teki meihin suuren vaikutuksen ja sinne olisi mukava mennä ajan kanssa. Maailmassa on niin paljon hienoja paikkoja, että neljä vuotta alkaa tuntuakin lyhyeltä ajalta nähdä maailmaa.
Malcom oli meitä vastassa pääteasemalla ja tykkäsi,että olemme hulluja, kun valitsimme bussin nopean junan sijaan. Kaipa tekisimme matkan maailmalle lentokoneella, jos haluaisimme tehdä sen nopeasti.