Lucian päivä meni ohi jo ajat sitten, mutta valoa täällä on vaikka muille jakaa - aurinko paistaa sen verran kirkkaasti, ettei ulos ole koskaan asiaa ilman aurinkolaseja.
Saavuimme tänne Rodney Bayn ankkurilahteen torstaiaamuna ja koska oli Hentin nimipäivä, laitoin englantilaisen aamiaisen sankarille. Purjehdimme yön yli ja kuinka se taas tuntui tahkoamiselta parin viikon ankkurissa olon jälkeen. Jotenkin useamman yön purjehdukset sujuvat helpommin kuin yhden yön!
Lahti oli miehitetty lukuisilla veneillä meidän saapuessa ja toinen mokoma oli marinassa. Tähän saakka olemme olleet omavaraisia sähkön ja veden suhteen, joten ankkurissa on pärjätty hyvin, mitä nyt jolla-ajelua varten saa suojata tavaroita suolaroiskeilta…
Kilpikonnat täälläkin uiskentelevat veneen vieressä, mutta nyt emme ole törmänneet yhteenkään jollalla, niin kuin tapahtui Barbadoksella – konna oli yhtä hämmästynyt kolahduksesta kuin me! Koralleja on vähänlaisesti pohjassa, kun snorkalsimme eilen ja kaloja löytyi muutamaa sorttia. Taitavat molemmat kärsiä populaatiosta, mikä kelluu yläpuolella – tuli vähän syntinen olo…
Barbadoshan itsenäistyi vuonna 1966 ja Saint Lucia on vielä tuoreempi tapaus – itsenäisyyden se sai vuonna 1979, joten olemme melko nuoressa valtiossa. Kun poistuu ns. turistien alueelta, köyhyys näkyy ja mielessä käväisikin, että miltähän Suomi aikoinaan on näyttänyt tämänikäisenä? Asukkaita maassa on 156 000 ja rahana on itä karibian dollari. Hintataso on huomattavasti halvempi kuin Barballa, niin ruoassa kuin kaikessa muussakin. Bussimatka maksoi 0,40 e…
Lähinnä turisteja varten on rakennettu ostoskeskuksia, missä myydään länsimaisia merkkituotteita verovapaaseen hintaan. Lentoja tänne saapuu useita kertoja viikossa Kanadasta, Usa:sta ja Englannista sekä tietysti muilta lähisaarilta.
Maahantulomuodollisuudet hoituivat tiukkailmeisiltä virkamiehiltä nopeasti, sillä täytettävä kaavake kopioitui kalkeerauspaperin avulla heti neljäksi. Lahteen tullessa meillä oli asianmukaisesti keltainen (Q) lippu ja Saint Lucian lippu saalingeissa, joten ei tullut niistäkään valituksia. (Q-lipulla pyydetään lupaa tulla maihin) Itse Saint Lucian lipun sininen pohja kuva valtavaa Atlanttia, 2 kolmiota kuvaavat tulivuoren huippuja, jotka katsovat taivaaseen toivon symboleina. Keltainen väri kuvastaa aurinkoa ja musta ja valkoinen kertovat saaren eurooppalaisesta ja afrikkalaisesta kulttuuriperinnöstä.
Lippuja täällä saa vaihtaa tämän tästä valtioiden vaihtuessa eikä sitä aikoinaan kotipuolessa ollessa paljon Karibiasta tiennyt, muuta kuin turkoosin meriveden. Valuuttakin vaihtuu samaan tahtiin, mutta dollarit käyvät usein – niillä maksaminen tulee vain kalliimmaksi. Sama prepaid- puhelin ja nettikortti onneksi käy useammassa maassa. Netin asennuksessa vaan menee hermot, tänäänkin olin pari tuntia kaupassa eikä sitä saatu toimimaan ja jatkoin yrityksiä veneellä saman verran, mutta turhaan…. Kyllä siinä teki mieli heittää kone ja kortti porkkanapateen seuraksi. Nyt olen sitten paikallisessa nettilässä ja matkalla taas Digicelin myymälään.
Lähinnä turisteja varten on rakennettu ostoskeskuksia, missä myydään länsimaisia merkkituotteita verovapaaseen hintaan. Lentoja tänne saapuu useita kertoja viikossa Kanadasta, Usa:sta ja Englannista sekä tietysti muilta lähisaarilta.
Maahantulomuodollisuudet hoituivat tiukkailmeisiltä virkamiehiltä nopeasti, sillä täytettävä kaavake kopioitui kalkeerauspaperin avulla heti neljäksi. Lahteen tullessa meillä oli asianmukaisesti keltainen (Q) lippu ja Saint Lucian lippu saalingeissa, joten ei tullut niistäkään valituksia. (Q-lipulla pyydetään lupaa tulla maihin) Itse Saint Lucian lipun sininen pohja kuva valtavaa Atlanttia, 2 kolmiota kuvaavat tulivuoren huippuja, jotka katsovat taivaaseen toivon symboleina. Keltainen väri kuvastaa aurinkoa ja musta ja valkoinen kertovat saaren eurooppalaisesta ja afrikkalaisesta kulttuuriperinnöstä.
Lippuja täällä saa vaihtaa tämän tästä valtioiden vaihtuessa eikä sitä aikoinaan kotipuolessa ollessa paljon Karibiasta tiennyt, muuta kuin turkoosin meriveden. Valuuttakin vaihtuu samaan tahtiin, mutta dollarit käyvät usein – niillä maksaminen tulee vain kalliimmaksi. Sama prepaid- puhelin ja nettikortti onneksi käy useammassa maassa. Netin asennuksessa vaan menee hermot, tänäänkin olin pari tuntia kaupassa eikä sitä saatu toimimaan ja jatkoin yrityksiä veneellä saman verran, mutta turhaan…. Kyllä siinä teki mieli heittää kone ja kortti porkkanapateen seuraksi. Nyt olen sitten paikallisessa nettilässä ja matkalla taas Digicelin myymälään.
 |
| Rodney Bay |
 |
| Paikallista suolaheinää, mistä tein mehua liottamalla kuumassa vedessä! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti