Tiistaiaamu 15.5.12
Paikallinen tummaihoinen mekaanikko kontallaan uuden
Ivecomme päällä, ruuvailee ja Hentti käynnistelee. Dieseliä roiskuu ilmaan ja
kone ulisee, vaan ei käynnisty. Äänestä tulee mieleen vanhat hyvät ajat
autonrämäni kanssa kovilla talvipakkasilla.
Satuimme veneellä lahteen, joka on vähän keskellä ei mitään.
Mutta ystävällisten ihmisten avulla saimme vuokrattua auton ja löysimme
mekaanikon. Tämä Basse Terren puoli Guadeloupesta on täysin päinvastainen kuin
Grande Terre, jossa vierailimme ennen pääsiäistä. Luonto ja ihmiset elävät
täällä sopusoinnussa. Täällä on siistiä ja erittäin kaunista. Ihmisillä on
pilke silmäkulmassa ja hyvä huumori.
Tiet ovat kiemuraisia ja ne seurailevat rannan tuntumaa.
Autot ovat kovilla ylämäissä ja automme taisteli pahimmat ylämäet
ykkösvaihteella. Rehevät puustot täyttävät tienvierustat ja mangoja kasvaa joka
puolella. Tienvarsilla myydään tuoreita hedelmiä ja ruokaa, juomat ovat yleensä
n.150 litran suuruisissa ”kylmälaukuissa”, joissa on jäätä. Joillakin pihoilla
näkyy siisteissä riveissä kasvavat kaalit tai sipulit, joita kitkee olkihattua
päässään pitävä nainen. Välillä maisema voisi olla jopa Suomesta, sillä lehmät
laiduntavat vihreillä niityillä.
Pienimmät koululaiset kulkevat käsi kädessä äitinsä kanssa,
hiukset kauniisti letitettynä. Iloisen väriset hiuskoristeet ja helmet on
valittu vaatteiden värien mukaan. Sateenvarjoa käytetään täällä suojaamaan
paahtavalta auringolta! Naiset kävelevät iloisen värisissä sandaaleissa ja
käyttävät yleensä hameita. Vartaloltaan he ovat naisellisia ja kävelevät
ylväästi, vaikka olisikin muutama kurvi liikaa eurooppalaisen mittapuun mukaan.
Miehet käyttävät mieluiten varvastossuja, t-paitaa ja shortseja, ikään kuin
kansallisasuna. Vartalot ovat usein jänteviä ja isoa vatsaa näkee harvemmin. Askel on keinahtava ja toisinaan laahaava.
Sunnuntaina ei kannata lähteä nälkäisenä kävelylle, sillä
jokaisen talon pihalla savuaa iloisesti grilli – perheet kokoontuvat yhdessä
syömään. Kaikki kaupat ovat kiinni ja eivätkä bussitkaan kulje. Täällä pyhä tosiaan
eroaa arjesta ja se on oikeastaan kiva. Loppujen lopuksi kai ihmisen on
pärjättävä yksi päivä ilman auki olevia kauppoja.
Rannalla olevalle parkkipaikalle saapuvat kalastajat
autoillaan, melovat riisutuilla surfilaudoilla veneillensä ja lähtevät merelle.
Heiltä saa ostettua tuoretta kalaa suoraan veneestä. Parkkipaikalla olevassa
puussa asustaa suuri iguaani. Se löntystelee puussa lehtiä syöden. Autojen
katot saavat kunnian ottaa vastaan putoavat lantajätökset. Ajattele, jos
iguaani näkee vauhdikasta unta ja ote oksista lipsahtaa - maahan on pitkä matka
mätkähtää ja kesken unien joutuu kiipeämään takaisin puuhun. Mahtaa harmittaa.
Ivecosta on eliminoitu nyt dieselvika pois, pumppukin toimii
ja merkit alkavat viitata sähkövikaan, niin kuin vähän veikkailimmekin.
Mittaripaneeli on ruostunut takaosastaan ja kontaktit ovat huonot, vaikka sinne
on suihkutettu tasaisin väliajoin Marine
6-56, vähän kuin CRC. Muovi näyttää olevan täällä Karibialla kestävin
materiaali ja siitä valmistetun moottorin nimi on mela, toimii muuten aina.
Sama tiistai-ilta
Mekaanikko ajoi vielä Point a Pitreen ostamaan kaasuvaijerin
ja asensi sen ennen pimeän tuloa paikalle. Kone toimii hyvin, kun toiminnot
eivät enää kierrä mittaripaneelin kautta. Moottori sammuu nykyisin mekaanisesti
– muumilaakson kansi auki ja nykäisy Marcelin asentamasta sinisestä kaapelista.
Olisivat voineet
mainita Englannissa, että se mittaritaulu kertakäyttötavaraa - alkaa oikutella
kolmen kuukauden käytön jälkeen ja lopettaa toiminnan 7 kuukauden jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti