Martinique, St Pierre

5000 asukkaan kaupungiksi St Pierre on täynnä tapahtumia. Tammikuun ankkuroinnista jäi mieleen paraati ja nyt on taas iso tapahtuma torilla ja sen ympäristössä. Paraatitytöt ja – pojat aloittivat ohjelman kello 12. Oli hauska katsoa heidän valmistautumista ja odottelua esitykseen, sillä kaiuttimista kuuluva musiikki sai vartalon liikkumaan rytmikkäästi ja veikkaan, että rytmi on tullut jo äidinmaidon mukana. Täällä on muuten yleistä nähdä äidin imettävän lasta missä vaan, mutta se mikä hämmästyttää, on se lasten ikä. Yli kaksi vuotiaatkin saavat vielä rintamaitoa. Liekö se syynä, että yli kymmenen vuotiaat imevät vielä usein peukaloaan….

Karibialainen rytmikäs musiikki kuuluu torilta korviini, kun kirjailen blogitekstiä. Ulkoa kuuluu kilpasoutajien ”ohjaajan” huuto, kisat alkavat pian. Rannalla kaksi hevosta ja poni löntystelevät edestakaisin selässään innokkaita ratsastajia. Jonoa piisaa, sillä lystiä mainostettiin ilmaiseksi.

Sisäänkirjautuminen Martiniquelle ei onnistunut, sillä turisti- infon sähköjohdot olivat palaneet ja koko paikka oli ilman sähköä. Näissä Ranskan maissa kirjautuminen tapahtuu ”itsepalveluna” tietokoneilla. Koska huomenna on sunnuntai ja maanantaina pyhä, lieneekö mikään kirjautumispaikka auki saaren eteläpäässä? Harmittaa hankkia lisämaileja vain kirjautumisen takia ja varsinkin, ellei paikka ole auki.
Mutta St Luciassa on ollut koko Karibian tiukimmat tyypit tiskin takana ja mahtavatko uskoa tarinaamme sisäänkirjautumisen vaikeudesta, kun sinne saavumme? Pahimmassa tapauksessa on kai sakot vastassa.

Kaupungilla kävellessä näkee suurimmaksi osaksi raunioita.  1902 vuoden tulivuorenpurkaus teki melkoista jälkeä jyhkeille rakennuksille. Valtavat kivirakennelmat ovat siirtyneet paikaltaan ja muistoina on hienoja pilarin jäänteitä tai rappusia. Mikä työmäärä meni hukkaan siinä purkauksessa!
Onneksi rauniot on jätetty esille eikä niitä ole purettu pois, saa vähän mielikuvaa, miltä paikka on näyttänyt vuosisadan alussa.

Kirkon osia tulivuorenpurkauksen jäljiltä

Kirkon rauniot

Täällä on satanut viimepäivät kaatamalla ja alkaa ymmärtää katujen sivuissa olevien avoimien kiviojien merkityksen. Kun vettä tulee vauhdilla ja sillä on aikaa kerätä rinteeseen rakennetuilta kaduilta koko vesimassa kaveriksi, on sitä alhaalla melkoinen määrä. Joet täyttyvät ruskeasta vedestä ja meressä näkyy hassu erivärinen alue, mihin joki laskee vetensä. Vesi lahdessa on sameaa eikä houkuta snorklaamaan.  Mutta sentään näimme pitkästä aikaa 6 delfiiniä. 

Ps. Parturoin hiukseni uimatasolla muutama päivä sitten. Nippuun taakse vaan ja rusautus saksilla. Sama kohtalo etuhiuksille. Lopputulos on lyhyempi, mutta täytyy myöntää, että siivousmoppikin on saanut paremman muodon. Mutta eipähän roiku enää!