Dominica

Tuttu juttu

Portsmouthin lahti on tullut tutuksi ja niin kai veneemmekin, sillä Serenan lipuessa rantavesiin moni käsi nousi tervehdykseen. Big Pappa halasi ja toivotti tervetulleeksi. Illalla oli taas tiedossa livemusiikkia, tällä kertaa paikallisten lisäksi väriä toivat Jamaikalta saapuneet muusikot.

Menimme kuuntelemaan, vaikka yöllinen purjehdus vetikin kroppaa mieluummin sängyn pohjalle. Eikä lähtemistä jollalla helpottanut yhtään koko päivän jatkunut sade ja tuuli. Mutta lähdimme kuitenkin ja saimme pitkästä aikaa kokea jotakin, mitä olimme kaivanneet Euroopan jälkeen – palelua. Olin penkonut vaatekaapin pohjalta pitkähihaista puseroa ja ohuet takit vielä varmuudeksi mukaan. Silti välillä tuntui mukavia vilunväreitä kropassa. Eipä aikoinaan olisi uskonut, että nauttii palelusta niin paljon. On se kummallista tämä matkailu.

Musiikkia oli saapunut kuuntelemaan paikallisia, ulkomaalaisia lääketieteen opiskelijoita ja vain muutama veneilijä. Veneilysesonki alkaa hiipua ennen hurrikaaniaikaa ja nopeimmat ovat jo nostaneet veneensä ylös taikka seilaavat etelämpänä.

Paikalliset kaivoivat taskuistaan pikku pusseja myytävää. Opiskelijat tarkastelivat tavaran laatua. Myyjä selvitti vielä viimeiset käyttövinkit. Kaikki tämä tapahtuu avoimesti ja polttelu täällä on arkipäivää. Ei ihme jos koulut vastustavat huumeita. Eikä siis ihme, että paikallisilla on niin isot taskut löysissä shortseissa…

Jaksoimme kuunnella muutaman tunnin hyvää musiikkia, joka tuli puurona ulos rahisevista kaiuttimista. Mikään ei ollut muuttunut Dominicassa.