Koska elämäämme ei rytmitä tiukka aikataulu vaan ainoastaan
sää, tuppaavat kaikki juhlapyhät unohtua. Osasyyllinen lienee myös puuttuvat
vuodenajat. Luonto Suomessa muistuttaa automaattisesti pääsiäisestä, vapusta ja
juhannuksesta. Ne rytmittävät elämää, vaikkei sitä aina ole ymmärtänytkään
aiemmin.
Juhlimme Annetin ja Jacqin kanssa lentokentän vieressä
olevalla hiekkarannalla. Pakkasin mukaan saaristolaislimppua, gubbröraa,
patonkia, juustoa ja tietenkin kuplivaa. Pään yli laskeutui valtavan kokoisia
lentokoneita ja välillä tuntui, että hiukset lentävät mukana kiitoradalle.
Lähtevät koneet puolestaan pöllyttivät ilmaan hiekkaa ja rannalla olevia
tavaroita. Ihmiset saivat saalistaa niitä merestä uiden. Nousut ja laskut tuntuivat
epätodellisilta, sillä uimarannan ja kiitoradan välissä on muutaman metrin
välinen kaistale, missä on aita. Läheisessä baarissa sai kuulema kuunnella
pilotin ja lennonjohdon välisiä keskusteluja kovaäänisistä.
 |
| Lisää kuvateksti |
 |
| Annet, Jacq ja Hentti ihmettelemässä |
Vappupäivänä olimme Serenan ranskalaisessa versiossa.
Seurustelu sujui englannin, ranskan ja suomenkielellä, sillä paikallinen perhe
oli myös mukana juhlimassa. Ruokalajeja oli valtavasti –erilaisia salaatteja,
accraa ja nakkeja.
Tein papusalaattia mukaan ja saaristolaislimpun olin toimittanut jo aiemmin uiden – limppu muutamaan muovipussiin pakattuna ja koko komeus ämpäriin. Toinen käsi ylhäällä uiden he saivat uunituoretta limppua. Oli kuulemma erikoisin ruokatavarankuljetus heidän veneeseen… Kaikkea sitä tekee, kun ei viitsi laskea jollaa alas taavetista.
Sää täällä on ollut erittäin tuulinen. Raju ukonilma on
pyörinyt muutamana iltana täällä valaisten taivaanrantaa ja pyöritellyt veneitä
ankkurien ympäri. Vhf peräänkuulutti eräänä iltana viereisellä saarella
kadonnutta sukeltajaa ”tummaihoinen, 35- vuotias, tummansininen paita päällä.
Kaikkia veneilijöitä pyydetään tarkkailemaan erityisen huolellisesti merta”.
Merelle ovat lähteneet vain ne, joiden on ollut pakko lähteä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti