Kylläpä olemme onnekkaita,
kun ystävänämme on tuollainen noita.
Ei Sinulta Arja virtaa ja energiaa puutu.
Älä siis milloinkaan tuosta muutu.
Sait meidätkin kaikki tulemaan tänne,
on välillämme siis vahva jänne.
On mielessä kaikki nuo yhteiset hetket,
vaput, joulut,pääsiäiset ja uudenvuoden retket.
Olet aikamoinen viisikymppinen pakkaus,
jonka elämää ohjaa kait tarmo ja rakkaus.
Jos kaikki ihanat ominaisuudet ois tähän kirjattu,
niin laajudessa toiseksi ois jäänyt Raamattu.
Juttu tää meillekin kaikille selvis,
sullahan on kanssasi ihan ehta Elvis.
Onneks kanssas purjehtii sun oma rakas Hentti.
Siis suotuisilla tuulilla onnekkaasti eteenpäin.
Paljon Onnea toivotan sulle Arja ystäväin.
Nyt on runot kirjoitettu ja perheemme blogi jatkuu hieman toisella
teemalla.
Synttärisankarimme Arja on ruokkinut meitä hienoilla kertomuksilla ja
valokuvilla mitä erikoisimmista paikoista. Kaikille on varmaan muodostunut kuva
matkasta, joka vastaa odotusten ja unelmien täyttymyksestä. Ja näinhän se on.
Niinpä meidänkin perhe lähti matkalle laukut
täynnä turhia tavaroita ja unettoman yön rasitus takaraivossa. Innostus
oli käsin kosketeltava, kun Arin ja Ansun Volvo saavutti Seutulan lentokentän. Matka Lontoon kautta Barbadokselle sujui hitaasti mutta varmasti ja yön yli
nukuttuamme tutustuimme hieman paikkakuntaan. Päällimmäiseksi muistoksi jäi
autojen jatkuva äänimerkkien käyttö meidän kohdallamme – ihan vain tervehdyksen
vuoksi.
Tapaaminen oli normaalinomainen -
sisältäen monet halaukset ja kaikkien yht`aikaiset kovaääniset ja tunnelmaan sopivat tervehdykset. Seuraavana aamuna oli
luonnollisesti pakko syöksyä lähimpään kaupunkiin, joka kantoi nimeä
Portsmouth. Siinä sitten meikä manne luuli yht`äkkiä saapuneensa vanhaan amerikkalaiseen
villinlännen kylään. Ainoastaan hevosten vaihtuminen autoiksi palautti
allekirjoittaneen takaisin nykyhetkeen, mutta meno oli kuitenkin yhtä hurjaa
kuin Pecos Billin aikana. Juuri
etsiessäni ensimmäistä kapakkaa, tempaisi naisseurue meidät mukana olleet
herrasmiehet sisään ensimmäisen eteen tulleeseen peltihökkeliin ja siitä sitten
alkoi vimmattu vaatteiden hypistely ja sovittelu. Puolenpäivänaikaan, epätoivon ollessa jo käsin kosketeltavissa,
pääsimme vihdoin maistelemaan saaren ainoaa järkevää tuotetta, nimittäin
Kubuli-olutta. Elämä juhlia odotellessa jatkui suunnilleen samanlaisena.
Isäntämme olivat onneksi järjestäneet
erilaista johdettua ohjelmaa eri päiville, joten aivan peltikojusta toiseen
vaelteluksi päivät eivät menneet. Eräs retki vei meidät monien mutkien jälkeen
saaren pääkaupunkiin Roseauhun. Kartalta
kaupunki näyttää ruutukaavoineen varsin selkeältä, mutta ihmiset, tunnelma ja
liikenne tuovat mieleen jonkin asteisen kaaoksen. Ihmiset ovat sydämellisen
ystävällisiä, tunnelma syntyy korvia huumaavasta regee- musiikista ja
liikenteellä ainoana sääntönä näytti olevan se, että toisen päälle ei saanut
ajaa. Hurjin rangaistus autoilijalle lienee se, että äänitorven käyttö
kielletään määräajaksi. Mutta elämä
jatkui ja saapui juhlapäivä.
Juhla aloitettiin hotellilla nauttimalla kuohuvaa juomaa ja
toivottamalla onnea syntymäpäiväsankarille. Osa virallisista muistamisesta
toteutettiin saman tien. Ylläoleva runo Arjalle oli muun muassa niin
mukaansatempaava, että runon kirjoittaja ja esittäjä liikuttui jokaisen säkeen
jälkeen sydämen pohjasta asti. Sitten siirryimme varsinaiselle juhlapaikalle.
Meitä odotti hiekkaranta, kauniisti välkehtelevä meri ja lämmin auringon
paiste. Mitäpä muuta onnistuneelle karibian juhlille voi odottaakaan. Jatkettiin puheiden, onnittelulaulujen ja lahjojen jakelua –
varsinaiset juhlat olivat alkaneet. Ja millaiset juhlat?
No tunnelma oli kuin
hurmalan häissä – syötiin, juotiin ja tanssittiin. Ruokaa oli monenmoista
herkkua, ruokajuomaksi alkoholittomien juomien valikoima oli niukahko ja
viihdyttävä puheen sorina ylitti varmasti kahdeksankymmentä desibeliä.
Ruokailun jälkeen siirryttiin viihteelle. Muutaman rohkaisevan
esitanssiesityksen jälkeen olikin täysi hulapalo käynnissä. Tunnelma oli kuin
härkätaisteluareenalla. Hiki valui ja hiekka pöllysi. Kaikilla oli hävyttömän
hauskaa ja juhlat jatkuivat. Nehän olivat alkaneet kello kahdelta iltapäivällä.
Loppumisajankohtaa en lukuisista kyselyistä huolimatta pystynyt selvittämään –
ainoa varma asia oli se, että oli pilkkopimeää.
Kaikki selvisivät raportin
mukaa kommelluksitta yöpuulle. Että semmoiset olivat Arjan syntymäpäivät puolueettoman
tarkkailijan silmin.
Kiitoksia ihanasta lomasta ja huolenpidosta toivoo Tuija ja
Esko. Tavataan maitolavalla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti