Äkkilähtö

Mitä ihmettä meille on taas tapahtunut? Voi ei, voi hemmetti, ei voi olla totta. Apua, mitä me nyt tehdään? Jippii, taas Karibialle! Ai poliisista? Mitä? Interpol on ottanut teihin yhteyttä?

Siinä oli muutamia viimepäivien sanoja. Todellakin, miten meille aina sattuu ja tapahtuu, vaikka nytkin ollaan yritetty elää ihan tavallista kerrostaloelämää – käyty perjantaisin saunassa ja tervehditty naapureita kohteliaasti, käyty harrastuksissa, laitettu normaalia ruokaa, siivottu asuntoa ja käyty kaupassa. Siis ihan niinkuin tavalliset ihmiset tekevät. 

Siksi tuntuukin niin epätodelliselta, kun tulee ilmoitus, että Serena on löytynyt Grenadasta. Tai kun Paraisten Poliisi soittaa ja kertoo itse Interpolin kyselleen heiltä Serenan omistajia. Höh, eihän sellaista satu kuin elokuvissa? Eikä sellaisia onnettomuuksiakaan satu kuin elokuvissa. Mutta meille sattuu.

Olemme olleet yhteydessä Grenadan Coast Guardiin, ystävällisesti he ovat puhelimessa selostaneet Serenan olevan heidän valvovien silmien alla ja luukut on laitettu lukkoon, joten se mitä on tallella, on tallella.

Jorma ja Riitta, Teemu ja Lotta, Bengt ja Solweig ovat auttaneet meitä kertomalla Karibian yhteyshenkilöiden tietoja. KIITOS och TACKAR! 

Olemme pyöritelleet päitämme ja ajatuksiamme ja lopputulos on aina sama – Karibialle on lähdettävä, halusipa tai ei. Veneen kohtaloa on selvitettävä paikanpäällä ja se ei käy päivässä eikä kahdessa. Eikä kaiketi viikossa eikä kahdessa. 

Joten surffailimme netissä Momondon & Ebookersin sivustoilla, ja BINGO, maanantaiksi sattui kukkarolle sopiva lähtö (lue älyhalpa ).

Mukaan pakataan paljon tyhjiä kasseja, muutamat hellehepeneet (tuskin veneessä olevat vaatteet olevat enää elossa) veneen paperit, kamera (saatte nauttia kuvasadosta) läppäri, ja siivouskamaa. Onhan siinä tullimiehillä taas ihmettelemistä. Että erikoiset turistit lähdössä aurinkorannalle.

Eniten toivon, että snorklausvälineet olisi jätetty veneeseen ja pääsisimme taas morjestamaan rauskuja ja hummereita.

Alkuun ajatus lähtemisestä tuntui oudolta, jopa vastenmieliseltä, mutta tarkemmin ajateltuna – elämäähän tämä on ja nyt aiotaan nauttia joka sekunnista, vaikka sitä hometta putsatessa taikka lämmöstä hikoillessa. Jipppppppiii, ihanaa päästä aurinkoon ja lämpöiseen meriveteen. Konkurssi tulee rahojen suhteen ja suunnittelemamme talonrakennus meni nyt ”jäihin” taikka ”lämpöön” mutta menköön.

Televisiossa pyörii ohjelma ”Tervetuloa Kotiin”, olisipa sellainen ohjelma veneille, voisin ilmoittaa Serena heti sellaiseen. Ensin se pitäisi saada kotiin ja sitten kuntoon, sen jälkeen kaikki auttaneet pääsisi vielä purjehtimaan vuoronperään. Muuten idea on mainio, mutta miten hemmetissä veneen sisälle mahtuisi kaikki korjaajat ja sisustajat.

No niin, loppupäivät lienevät kovin kiireiset, sillä joudumme jättämään kotimaan kuudeksi ( hihiii!) viikoksi, joten seuraava päivitys voipi tulla vasta Karibialta.

Mutta pysy linjoilla, tiedät enemmän…