Cuxhaven

Tuuli ulvoo satamassa, vene keinuu tauotta ja lepuuttajat saavat tehdä kovaa työtä pitääkseen veneen irti laiturista. Yöllä herään tasaisin välein ihmetellen olemmeko vielä kiinni laiturissa. Säätieto lupaa kovien tuulien jatkuvan, aallokon korkeus on tällä hetkellä 3.5 m ja vettä sataa tasaisin väliajoin ja niinpä satamasta ei monikaan halua ulos. Ajanvietteeksi jää lukeminen tai kirjoittaminen, rohkeimmat lähtevät ulos, kuten me.  Reippaat 3 tunnin kävelymatkat kaupungilla käyvät liikunnasta ja aina repussa on jotain kannettavaa, eilen sain vihdoinkin mainoskyltin parturipalvelulle – odottelen vaan sään paranemista, jotta voisi avata salongin laiturille. Tänään bongasimme liejukanan, rörhöna på svenska, ja olihan se aika vekkulin näköinen lintu, sanovat sen olevan nokikanan serkku. Siroin säärin se tepasteli melko kesyin askelin kirjaston lammen rannalla. Suomessa niitä löytyy n. 100-200paria, joten eipä ole tullut törmättyä aiemmin moiseen. Paikalliset konditoriat vievät minulta jalat alta ja tajunnan päästä, kaikkihan tietävät heikkouteni  pullanomaisiin tuotteisiin.  Onneksi on Hentti mukana kiskomassa minua pois puodin ovelta – tosin mallastuotteet vetävät häntä rajusti bierstubea kohti. Saimme kutsun Hollantilaisten veneeseen – lupasivat kertoa  vuorovesistä ja mansikkapaikoista. Mukaan tarvitsee vain ottaa omat juomat….
Päivä ruoka valittiin taas lahjaresepteistä ja tällä kertaa muistelimme purjoperunakeittoreseptin antaneita.