 |
| Tanskan kohtelisisuuslippu ylös |
 |
| Minäkin pääsin puikkoihin |
 |
| Mikä tunne yön jälkeen nähdä näin hienoa |
 |
| Viljavat pellot lähellä satamaa |
 |
| Luulen että näitä asuntoja vuokrataan matkailijoille |
 |
| Itse satama-allas |
Odottelu palkittiin ja suotuisat tuulet veivät meitä kohti Tanskan itä osaa Mon saarta ja Klintholmin satamaa. Starttasimme klo 18.00 ja tietoisena tulevasta yöstä lisäsimme vaatetta aina kylmyyden myötä. Hentti on melko jääräpäinen ja haluaa ohjata suurimman osan ajasta tai käyttää autopilottia, minun osakseni jää navigointi ja satamiin ajaminen, hän on sitten "hyppää perkele". Klo 04.30 olimme merellä paikassa, jossa Saksa, Tanska ja Ruotsi jakavat aluevesirajansa.Tuntui hassulta,että olisi voinut seilata ympyrän käyden kaikissa kolmessa vuoronperään. Torkuin jossain vaiheessa muutaman tunnin vaatteet päällä ja kuunnellen toisella korvalla pysyykö kapteni jaloillaan. Aamun sarastaessa näimme valkoisena hohtavan kallion, joka kohoaa 130 metriä merenpinnasta ja näky oli upea! Mon saari näytti tarunomaiselta.Kalastajat olivat täydessä vauhdissa ja rantavedet olivat täynnä kalastushärpäkkeitä- ei jäänyt epäselväksi, että yksi elinkeino saarella on kalastus. Klinthamniin saavuimme klo 11.00 ja satamakapteeni vaikutti olevan sukua lähinnä Hitlerille, melkein säikäytti asiakkaat pois töykeydellään. Itse satama - alue on sekoitus rivitaloalueesta, venepaikoista ja matkailuautoista. Vieressä kaunis hiekkaranta ja pieni lampi lintuineen. Kaikkia lintulajeja ei tunne, täytyisi olla muukin kirja kuin Suomen linnut mukana. Osa taloista on rakennettu 1900- luvun alussa ja ovat huonosti hoidettu, toisin kuin Ystadissa ja osa on rakennettu 80- luvulla. Muuten paikka näyttää kuolevalta kylältä- yksi kauppa ja pari ravintolaa. Hentti soittaa ensimmäisen keikkansa ja saamme aamiaiset plus illan juomat maksetuksi- ei hassumpaa.
Päivän ruoka valikoitiin taas lahjaresepteistä- tällä kertaa kaalia uunissa, mantelivuohenjuustokastike ja possua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti