Itä Friisinmaan helminauhasaaret

Helppo parkkeeraustapa

Kapeat väylät hiekkasärkkien välissä

Saimme vihdoin Cuxhavenista sopivan tuulen ja virran, joten jätimme paikan ja päätimme samalla jättää Helgolandin väliin, sillä odotellessa olimme menettäneet aikaa. Matkaeväiksi olimme saaneet poikkeuksetta kaikilta neuvon – älkää luottako plotteriin tai merikorttiin – luottakaa vain olemassa oleviin poijuihin! Syvyydet vaihtuvat koko ajan ja merenpohja liikkuu virtojen mukana, joten tilanne elää. Neuvo tuntui hassulta Suomalaisen silmin, mutta kyllä he tiesivät, lähestyttäessä Itä Friisinmaalla olevaa Borkumin saarta näimme hiekkasaarekkeita ja vettä joka puolella, ja tosiaan ajolinja oli turvallinen vain poijujen välissä . Olimme tehneet taas matkaa yli vuorokauden, vuoroin purjeilla, vuoroin koneella, niin myötä- kuin vastavirtaan, näkemättä juuri muuta kuin hylkeitä, lintuja ja merta, siksipä tuntuikin, että saari sijaitsee keskellä ei mitään.  Matkan aikana luo mielikuvaa tulevasta ja tällä kertaa kuvittelimme saaren pieneksi ja idylliseksi ja järkytys oli melko suuri kun aloimme saada näköpiiriin korkeita kerrostaloja ja hiekkarantaa massoittain ihmisillä kansoitettuna, aivan kuin Italian Riviera tahi Cannesin filmijuhlat. Satama-allas sen sijaan oli rauhallinen ja sen korkeat reunat olivat juuri paljastuneet laskuveden myötä, näyttäen valtaisat kerrokset ostereista, meritähdistä ja taskuravuista muodostuneista seinämistä. Siitä olisi voinut poimia lounasainekset, jos sattuisi pitämään moisista. Lämpö oli pitkästä aikaa saavuttanut meidät ja oli ihana lähteä tutustumaan paikkaan vain kesävaatteet päällä. Saimme kuulla keskustan olevan n. 6 km päässä mutta bussi menee sinne ja uskokaa tai älkää – täällä on jopa junayhteys keskustaan! Pyörä on kuitenkin suosituin kulkuväline täällä ja tutustuimme saareen vuokrapyörillä. Saaren koko on n.36 neliökilometriä ja kaikkiaan hienosti kivillä ja laatoilla päällystettyjä pyöräteitä on 130 km, joista otimme tuntumaa puoleen. Saari on tunnettu linnustostaan ja bongasimmekin tuulihaukan, ristisorsan ja sepelhanhen. Hevosia täällä on joka puolella, joko ratsastuskäyttöön tai vaunujen eteen. Asukkaita oli 1800- luvun alussa vain 406, mutta vuosisadan loppupuolella Tri Ripking keksi saaren terveysvaikutukset ja saaresta tuli sittemmin suosittu turistikohde. Nykyisin saarella asuu pysyvästi 5000- 7000 asukasta, luku vaihteli, riippuen keneltä kysyi ja kesäisin määrä kuusinkertaistuu. Kävijöitä saarella oli v.2004 240 000! Se siitä pienestä ja idyllisestä mielikuvasta. Mutta saari on viehättävä ja tosiasiassa lyhyen matkan päässä mantereesta, siksipä monella onkin kakkosasunto täällä. Erikoisuutta saarelle tuo sen erilaisuus nousu- ja laskuveden aikaan, pinta-alan suuruus vaihtelee rajusti eikä paikkaa tunnista helposti samaksi. Eläminen täällä Saksassa ei tule kalliiksi, laitan muutaman hintaesimerkin: Verkkomeloni 50 senttiä, Jägermeister iso pullo 9 euroa, banaanit 78 senttiä kilo, useat viinit alle 2 euroa, säilykepurkit 20 senttiä ja bussimatka 20 km 2 euroa.  Hintavertailussa merikortit Suomessa taitavat olla edullisempia, saavat varmaan painaa niitä samoja vanhoja syvyyslukemia joka kerta…