Gotlannista vauhdikkaasti Öölannin puolelle

Lupasivat leutoja tuulia ainaisen tyynen jälkeen ja päätimme tehdä tilaa Visbyssä kaikille Ruotsin tärkeille poliitikoille. Siellä alkoivat perinteiset Almedal-viikot ja paikka kuhisi julkkiksia, ainakin viime vuonna. Mutta kuinkas kävikään – kun satama jäi taaksemme, alkoi tuulla jokseenkin kovaa, välillä se yltyi kahteenkymmeneen metriin sekunnissa ja aallokkokin oli melkoista. Mutta Serena ei kauheasti moisista hätkähtänyt ja tässä vaiheessa ainakin vene tuntuu käyttötarkoitukseen sopivalta. Suuntasimme tuulen viemänä kohti Öölannin pohjoiskärkeä ja mielessä vaihteeksi joku luonnonsatama, Ruotsissahan niitä on yllin kyllin ja meidän ”raamattu” Nautiska förlagetin vieras - ja luonnonsatamaopas neuvoo hyvin perille. Matkantekoa kesti – vain -11 tuntia ja perille saavuttua uni maistui, olihan oltu taas koko päivä ulkona raittiissa ilmassa. Seuraavana päivänä pidimme huoltopäivän paikallaan ollen, sillä tuuli vain yltyi ja olisi vielä Öölannin ”suppilossa ” kovempi, joten jäimme suosiolla paikoilleen. Visbystä muuten vielä kerran… Huomasin, että pyykkitupa on toistaiseksi paras info – sain parhaita menovinkkejä hollantilaisilta ja engelsmanneilta siinä pyykkejä hoitaen.

Vaihteeksi aamiainen maissa

Bergkvaran satama

Kiipesimme ylös majakkaan

Carpen majakka

Suosikki sisustajani Ernstin käsialaa majakalla

Bergkvarasta etelään tuulivoimaa

Matkan jatkuessa alas Öölannin eteläosaa näimme matkalla upeita majakoita, joihinkin oli laitettu luksusravintoloita helikopterin laskeutumispaikalla varustettuna ja joihinkin tehty majoitusmahdollisuuksia. Illan saapuessa olimme tulleet Carpen majakan tietämille ja päätimme yöpyä lähellä olevassa satamassa, nimeltään Bergkvar. Upea paikka , paljon lintuja ja vanhoja rakennuksia, näkyipä jossain muutama hevonen ja vähän iski himo päästä ratsastamaan, mutta täytyy kai nuukailla ja säästää –Euroopan osuus tulee nielemään suuren osan matkakassasta. Kävimme tutustumassa majakkaan, joka oli rakennettu 1800- luvun loppupuolella, mutta kaatua rysähti ja rakennettiin sitten uudelleen 1930 luvulla. Oli siinä tunne nousta rappusia ihan ylös saakka, kun oli juuri katsonut kuvia kaatuneesta majakasta!