Operaatio Atlanti

Mikä loikka

Välillä näkyi vain masto

Maininkeja

Makrilli tulossa

Jouluterveisiä

Lentokala kannella

Perillä!

Olimme lähtövalmiit jo perjantai-iltana, mutta sitten muistui mieleen monen matkapurjehtijan sanonta, että lähtö perjantaina tietää epäonnea – kukapa nyt sellaista ehdontahdoin itselleen haluaisi! Niinpä nukuimme yön yli ja starttasimme lauantaina heti lounaan jälkeen.

Matkahan alkoi taas tutusti pienessä vastatuulessa muutama tunti startin jälkeen.
Mutta seuraavina päivinä tuuli oli myötäinen (E) ja matka eteni hyvin testaillen mikä purje vetää parhaiten leppoisalla tuulella. Ensimmäinen viikko meni nopeasti lueskellen, opiskellen ja varpaankynsiä lakkaillen, sen verran tasaista meno oli. Keulaluukkua pystyi pitämään auki eikä kuumuus tuntunut sisätiloissa.

Vuorokausivauhdit vaihtelivat 94- 130 mpk välillä, mikä sopi budjettiimme hyvin. Olimme ajatelleet etukäteen, että jo 100 on ihan hyvä vauhti Serenalle ja sillä menolla reilu kolme viikkoa voisi vierähtää helposti. Lyhyt aika tämänikäisen ihmisen elettyihin päiviin verrattuna. Puolen vuoden purjehtimisen jälkeen edessä oleva matka tuntui yksinkertaisesti siirtymistä paikasta A paikkaan B ja matka kestää vain kauemmin kuin ennen.

JOULUN ENSIMMÄINEN MYRSKY

 Aamu alkoi perinteisellä puurolla ja rusinaviikunasopalla. Tuuli pysytteli 2-5 m/s ja sää oli aurinkoinen. Soittelimme hyvän joulun toivotukset lapsille ja vanhemmille ja valittelimme tuulen ja sateen puutetta. Vene oli yltäpäältä punaruskeassa hiekassa ja puhdistava sade olisi tervetullut.

Suunnittelin joulumenyyn juhlavaksi, muttei liian vaikeaksi. Aloitin varsinaisen valmistelun hyvissä ajoissa klo 11 etsimällä tarvikkeita kätköistä, mutta löydettyäni porkkanat, huomasin muutamien hedelmien pehmenneen piloille ja osa oli läheltä piti- tapauksia, jotka piti hyödyntää,  joten menyyn tuli lisäys: omenoita cointreau- appelsiini marinadissa. Onneksi olin ajoissa.

Seuraava yllätys löytyi jääkaapista, jonka pohjalle oli kertynyt vettä poistoputken tukkeuduttua – se tarkoitti koko jääkaapin tyhjennystä ja pesua - no tulipahan sekin siivottua kerman etsintäreissun yhteydessä. Onneksi olin ajoissa. Veneen jääkaappihan on työtasosta aukeava säiliö alaspäin, noin 40 litraa ja pohjan syvyys = minun ylävartalo eteenpäin taivutettuna plus käsi, mielellään varpaillaan seisoen. 

Oli aika laittaa kakku uuniin ja kakun nimikin ”helppo kakku ” ei stressiä tee. Kakusta tuli vino, sillä vene oli alkanut kallistelemaan enemmän kuin keinuva uuni. Sillä aikaa kuorin ja keitin porkkanat pateeta varten, survoin ja maustoin mintulla ja rakuunalla, lisäksi munia. Niistäkin osa oli ottanut nokkiinsa homehtumalla ja lajittelin ne pois. Hyvä lämpöhautomo tämä vene. 

Patee pääsi uuniin ja niitä tuli kaksi kippoa, joista toinen alkoi heilua uunissa ja valua  uunin etu- ja takaosasta alas. Tuin uunia, vahdin vieressä, aika kului ja mietin, seisonko tässä seuraavat 40 minuuttia? Tavaraa tuli ulos enemmän ja enemmän, putsasin sitä jo matolta ja alapuolella olevasta kaapista pois ja näytti, että kahdesta kiposta valmistuu vajaa yksi kippo. Aikani kiroiltuani tempaisin valuvan kipon uunista raivoissani ja kiikutin sitä ulos Hentin veikkaillessa mielessään meneekö kippo ja patee mereen vai vain patee. 

Vain patee, mutta osa siitä tietenkin kaatui veneen heilahtaessa köysien päälle ja jouduin pesemään nekin. Onneksi olin aloittanut ajoissa,  sillä nyt taitaa tulla kiire. Patee onnistui ja kaipa kaksi kipollista olisi ollut pröystäilyä, ajattelin.

Seuraavaksi heitin sämpylät uuniin, hetkeäkin kauemmin odoteltuani olisi kai taikina alkanut valua kulhosta ulos alapuolella olevan jääkaaapin rakosiin… Hentin miesmäiset lohdun sanat olivat – Pitääkö sitä nyt kaikkea alkaa laittaa, purkki- tai pussiruoka olisi ollut ihan hyvä! Juuri noita sanoja kaipasinkin tällä hetkellä. Minähän laitan Juhlaillallista!!!!!

30- 40 asteen kuumuus  pentreyssä ei kuulunut laskelmiini ja kun oli kerman vatkauksen aika, kaikkihan sen tietää miten siinä käy, jos sitä vispaa saunassa. Mutta kyllä se sai kelvata vinon kakun kanssa.

Vene kallisteli tässä vaiheessa reilusti ja sain unohtaa kauniin kattauksen. Otin esille peltilautaset ja – mukit, jotka laitoin muovisten liukuesteiden päälle. Hellalla kiehui uusia perunoita purkista ja kastikkeeksi tein voi-sipuli- tilli kastikkeen. Leikkasin kinkkua ja juustoa vadille ja otin Turun-sinapin esille. Hentti sai kutsun syömään keikkuvaan kattaukseen. Oli jo ilta ja harmitti koko samperin joulu, niinpä ei hellalta alas valuva kahvivesi veneen keikkuessa saanut minulta muuta kommenttia kuin –Antaa valuu vaan! Tippukoon vaikka koko pannu.

Ps. kuusesta ei tullut stressiä - sillä meillä oli niitä jopa kaksi. Toinen oli Jaanan ja Lefan antama kaunis pikku vihreä sydämellä koristeltuna ja toinen oli kiinalainen blingbling kuusi- 10 cm korkea muovinen aniliininpunainen, joka riippui lyhdystä villalangalla.

JOULUN TOINEN MYRSKY
(ja jotta saadaan lisää dramatiikkaa, tapahtui seuraava pilkkopimeässä)

Emme koskaan päässeet jälkiruokaan sillä tuuli alkoi voimistua. Alkoi sataa vettä ja näkyvyys huononi ja salamointia näkyi taivaanrannassa.  Hentti laittoi keulaluukun kiinni ja sitoi jollan tiukasti kanteen. Minä kiinnitin pressun istuinkaukalon päälle. Tuuli voimistui entisestään ja salamointi läheni etelästä kovalla vauhdilla. Olimme reivanneet jo purjeet nenäliinan kokoisiksi, kun myrsky pamahti päälle, eikä mesaania saanut enää alas, sillä tuuli oli jo kova 25 m/s ja satoi kaatamalla.

 Käynnistimme moottorin ja kiitimme Neilin valintaa 100 hevosvoimasta. Käänsimme keulan kohti etelää ja ajoimme vastatuuleen, näin myrskyn kesto olisi ehkä lyhkäisin. Meteli oli kauhea, verrattavissa lähinnä oloon pesukoneen sisällä. Tarkistin ” survive- kassin ” sisällön ja kiinnitimme valjaat pelastusliivien päälle. Suljin kaikki ylimääräiset sähkölaitteet ja otin ajoankkurin varuilta lähelle. Molemmat sähköiset pilssipumput olivat valmiina tyhjennystyöhön sellaisen sattuessa. Aallokko ei onneksi ennättänyt kasvaa korkeaksi, sillä myrsky nousi niin nopeasti.

 Jyskettä kesti reilut pari tuntia ja tuuli alkoi tyyntyä, joten pystyimme pikku hiljaa kääntämään kurssia takaisin kohti Barbadosta. Olimme pysyneet rauhallisina ja toimineet (ainakin omasta mielestä) oikein. Kaikesta selvittyämme otimme cointreau liköörit ja sitä kakkua kerman kera. Olimme saaneet sitä, mitä olimme puhelimessa toivoneet - tuulta ja sadetta. Tästedes täytyy toivoa yksinkertaisempia asioita, kuten kalsarit tai sukat ja jättää nuo säähommat ylempään tahoon.

Seuraavat kaksi viikkoa olikin sitten sadetta ja tuulta, puuskaista tuulta ja niin kovaa tuulta vuorotellen, ettei meinannut ennättää purjeita reivaamaan sitä tahtia, kun tuuli muuttui. Kaikki luukut olivat enemmän tai vähemmän kiinni, ettei meri – tai sadevettä tulisi sisälle, samoin sivupressut. Lukeminen, kirjoittaminen ja ruoan laittaminen oli hankalaa. Aika kului enimmäkseen istuintilassa katsellen tummaa merta, jonka mainingit olivat koko ajan korkeita. Tuuli piti omaa meteliä ja autopilotti surisi omiaan. Tuulimittari oli sanonut sopimiksensa irti ja oli tuijotettava ylhäällä mastossa olevaa windexiä tuulen vaihtaessa suuntaa tämän tästä.

RIKKOUTUNEET JA KADONNEET MATKAN AIKANA

Ison purjeen rullan kotelo murtui alareunasta. No onneksi jäljellä oli mesaani ja kaksi keulapurjetta.
Mesaanin puominivel murtui. Voi hemmetti, jäljellä enää vain keulapurjeet…

Tuulimittari sanoi sopimuksensa irti, oliko saanut vettä sisäänsä vai johto mastossa vaurioitunut, jää nähtäväksi.
Uistin ja100 m siimaa, joka kestää 70 kg. Taisi olla iso vonkale, joka sen katkaisi.
Kuumanvedenvaraaja vuotaa, no tietää mitä perillä tekee..

VAHTIVUOROT

Päivä aikaan purjehdimme joko käsiohjauksella tai Monsieur Autopilotin avulla. Vuorot vaihtelivat riippuen, oliko ruoanlaittoaika tai tehtiinkö huoltotöitä. Minä hoidin sen ruoan…Öisin vahdit olivat kolmesta viiteen tuntiin, kovemmalla kelillä pari tuntia. Hyvällä kelillä valjaiden tehtävä taisi olla estää yövuorolaista putoamasta penkiltä silmien painuessa kiinni.

NUKKUMINEN

Nukuimme aina vuorotellen ja aina kun alkoi väsyttää. Yleensä öisin, 2-3 tuntia, parissa erässä. Suurin ongelma oli sängyssä pysyminen veneen keikkuessa ja pomppiessa mainingeissa.

RUOKA

Haasteellisinta oli vihanneksien ja juuresten säilyvyys kuumuudessa. Kaali, peruna, appelsiini, banaani, mango, sipuli ja omena veivät kisassa voiton. Kananmunat täytyy säilyttää kääkaapissa, menevät äkkiä lämmössä huonoiksi.
Ruoanlaitto 32 asteen helteessä vaatii rakkautta ruoanlaittoon. Ja ylimääräisen ruoan” jäähdyttäminen ” tuntui taikatempulta.

Ruokana oli kaalipataa, kaalisalaattia, kaalichutneytä .Chili con garne. Nakkikastike ja perunaporkkanamuusi. Itse ongittua makrillia paistettuna. Kinkkupizza. Hirvisäilylewrapit.  Hirvichilikastike ja nuudelit. Tonnikalatortillat. Porkkanajuustokeitto, kuivatuista äidin porkkanoista. Jälkiruokina mangomousse, letut, tuoreita hedelmiä tai hedelmäsalaattia. 

Aamiaiset vaihtelivat puurosta mysli-jogurttiin.

BONGAUKSET JA OUDOT ILMIÖT

Parvi delfiinejä ympäröi veneen (olivatkohan kalastusmatkalla?) ja ponnahtivat kohtisuoraan ilmaan läiskäyttäen pyrstöillään vettä - oli muuten melkoinen delfinaario esitys! Osa viihtyi keula-aalloissa muutaman tunnin ajan leikkien ja hypellen.

Valkojouhipyrstö (lintu) kävi uteliaana veneen lähellä muutaman kerran.
Muutama tonnikala ui koko päivän ajan veneen vierellä saalistaen lentokaloja.
Lentokaloja oli joka aamu yhdestä neljään kappaletta kannella, löysipä yksi tiensä rullattun biminikatoksen sisälle, josta sen heitin mereen. Muuten meri oli niin töyssyinen, ettemme nähneet juuri muita eläimiä, jokunen myrskyliitäjä vain.

Koko matkan aikana näimme 8 alusta. Yhden kanssa kuvasimme toistemme veneitä sopien vaihtavamme kuvat Barbadoksella. Kuvaaminen oli haasteellista keikkuvassa veneessä.

KALASAALIIT

Kiloinen makrilli. Toinen ja kolmas viikko oli kalastuksen osalta mahdotonta, sillä vauhtimme oli koko ajan 5-7 solmua ja mainingit vähintään kuuden metrin korkuiset. Olisinpa nähnyt sen siiman katkaisseen vonkaleen silmävälin…

PESEYTYMINEN

Saimme nauttia alkumatkasta ruhtinaallisesti suihkusta joka toinen päivä, kiitos vedentekokoneen. Loppumatkasta kone ei saanut merivettä veneen keikkuessa niin paljon, olimmehan ilman tasapainottavia isopurjetta tai mesaania. Ämpäripesu ja sadekin olivat lopulta virkistäviä veden vähentyessä.

AJANVIETE

Espanjan opiskelua, sudokun täyttämistä, eläinkirjojen opiskelua,äänikirjojen kuuntelua, dvd:n katselua ja pari uintikertaa ennen kovan kelin alkua. Kalastusta. Valokuvausta. Arvuuttelua perilletulo päivästä tai ajasta. Seuraavien Uuden Vuoden juhlia suunnitellen, minähän vuonna ne sitten lieneekään. Ideoita syntyi aamun pikkutunneilla hyvin.

TURVATOIMET

Kannella liikuttaessa pelastusliivit ja valjaat, poikkeuksena totaalinen tuulettomuus.

Toisen nukkuessa vahtivuorossa olevalla AINA  pelastusliivit päällä  ja valjaisiin kiinnitettynä.

Vesitiivis hätäkassi valmiiksi pakattuna. Sisältää Ebirb, Spot, käsi-Vhf, hätäraketit, sateliittipuhelin, käsi-Gps, varapattereita, vesitiivis taskulamppu, juotavaa ja suklaapatukat.

Sovittu etukäteen tehtävät hädän tullen – kuka hoitaa pelastuslautan ja mahdollisen jollan irrotuksen, kuka taas kassin ja köyden lauttaan.

DIESELIN JA BENSAN MÄÄRÄ SEKÄ KÄYTTÖ

Dieseliä oli mukana 240 litraa, joka riittää 80 ajotuntiin. Se mihin jouduimme käyttämään sitä oli lataaminen. Monsieur Autopilotti näet vei virtaa. Dieselin tankkaaminen kanistereista keikkuvassa veneessä olikin jo akrobatiaa.

Bensaa oli mukana 15 litraa, jota käytettiin generaattoriin.  Sillä sai isävirtaa pienellä kulutuksella ja hädäntullen esim vaijereiden katkaisuun saataisiin maasähköä.

TUULI JA VIRTA 

Tuuli oli alussa 11 tuntia vastainen, jonka jälkeen myötäinen tai sivumyötäinen. Loppuviikot 8-12 m/s ja puuskat lähemmäs 18 m/s. Pikku genua reivatttuna pääsimme helposti kuutta solmua virran kanssa. Surffiennätys pelkällä pikkugeellä oli yli 10 solmua. Melkoista haipakkaa.

Virta oli koko matkan ajan ja parhaimmillaan lähemmäs kolme solmua. Välillä se oli myötäistä ja välillä se yritti houkutella Mr autopilottia luoteeseen.

LOPPUKANEETTI

Kolmeviikkoinen sujui hyvin, vaikkakin olimme vajaalla purjevarustuksella ja keinunta oli melkoista, pahoinvointia ei ollut lainkaan. Muutaman kerran käväisi mielessä remontinteko Suomessa ajan tappamiseen kyllästyneenä. Se mitä odottaa seuraavassa satamassa on, että vene ei keiku ja saa nukkua rauhassa. Pienet on vaatimukset nykyisin.