St Vincent, Wallilabou

Päevee, onko tämä se vallilapou? Puhuttako työ Suomee? Ai että puhu. No elekee sitte!

Siinä oli Hentin suunnittelema avajaispuhe, vaan jäi pitämättä. Ensimmäinen vastaanottokomitean jäsen näet souti veneellä meitä vastaan huitoen nyrkillään kilpailevalle kollegalleen. Kilpailijalla oli jolla ja kunnon perämoottori. Meinasi riita tulla, kumpi saat viedä meidät ankkurilahteen. Mieluiten ei kumpikaan, mutta joskus täytyy yrittää olla diplomaatti.

Soutaja huitoi pyydellen meiltä hinausta lahteen, monettako kertaa lie oli soutamassa sinä päivänä?
Otin karhean nylonnarun ja sidoin sen knaappiin. Ja sitten mentiin, soutajan kalastaessa ilmaiskyydin saadessaan. Lahti oli syvä, aivan rannantuntumassakin vettä oli vielä 50 metriä. Paikallinen tapa oli pudottaa ankkuri lähelle rantaa ja sitoa vene kiinni ahterista johonkin maksulliseen tolppaan tai metallihäkkyrään. Tässä vaiheessa kiinnityksen hinta oli arvoitus. Varmaankin ”very good price for you”.

Jollakollega huomasi hävinneensä lantin ja jäljelle jäi hedelmien myynti. Soutajan apuri ampaisi rannalta rikkinäisellä surfilaudalla meloen veneemme vierelle myyden vielä puissa olevia hedelmiä.
Taisi siinä joku myydä vielä korujakin. Myyjiä oli kuin Kuopion torilla, asiakkaita vain huomattavasti vähemmän. Lupasimme jokaiselle ostaa muutaman hedelmän, ettei syttyisi sotaa. 

Lahti on tainnut olla sotatantereena ainakin The Pirates of the Caribbeanin kuvauksien aikana. Tuntuu hassulta, että itse Johnny Depp on tallustellut näillä rantakivillä ja rakennelmilla. Tosin kaikki rakennukset alkavat olla rappiolla eikä kukaan näytä välittävän korjata niitä hurrikaanin tuhon jäljiltä.    

Saarien sisäänkirjautumismaksut vaihtelevat melkoisesti. St Luciassa selvisimme 15 ECD, eli noin 4 euron luokkaa 2 vrk. Täällä St Vincentissä 4 vrk maksaa 105 ECD. Ranskan maissa se on yleensä ilmaista ja muodollisuudet tehdään itse tietokoneella, joka voi olla esimerkiksi ravintolassa tai kahvilassa. Täällä tulli ja ulkomaalaistoimisto olivat eri kylissä. Matkaa niiden välissä hikiset puoli tuntia kävellen up and down.  

Keskiviikko iltapäivällä jatkoimme myyntitykkien lahdesta etelään, Young Islandia kohti, vaikkemme nuoria enää olekaan. Keli oli hieno lähtiessä, tosin tuulta ei lainkaan ja aurinko paistoi.  Mutta matkaa oli vain kymmenen meripeninkulmaa, siis parin tunnin matka. Vaan eipä aikaakaan, kun raju vastatuuli yllätti (yli 15 m/s) ja vettä tuli kuin aisaa. Näkyvyys surkea ja tutkakin oli sanonut sopivasti sopimuksensa irti! Sääennuste oli taas pielessä….

Mutta etenimme pikkuhiljaa ja pääsimme poijuun Young Islandin ja ”mantereen” väliin.