Serenan ranskalainen kippari ja uudet tuulet

 

 

Kone käyntiin ja ankkuri ylös. Muutamia huudahduksia ranskaksi ja vene jätti Marigotin kaupungin taakseen. Sivutuuli vei meitä sopivasti kohti Tintamarrea, saaren luoteisosassa olevaa luonnonsuojelualuetta. Parituntinen matka sujui keskustellen ranska- ja englannin kielellä.

Snorklasimme perille päästyä kirkkaassa vedessä ja kippari sytytteli grillihiiliä lihaa varten. Aperitiiviksi nautimme roséviiniä ja pähkinöitä. Alkuruokana avokadosalaattia ja raakakypsytettyä mahimahia. Lihan kanssa söimme merivedessä keitettyjä perunalohkoja ja grillattua lihaa. Jälkiruokana espressot ja hulppea näköala. Tuntui lomalta, kun katsoi ympärille.

Olimme nimittäin Serenassa, mutta emme omassa Serenassa. Istuimme 44 jalkaisessa Lagoon katamaraanissa ja seurana meillä oli Marc ja Francoise. Tilava ja hieno Serena on heidän omassa käytössä osan vuodesta ja loput vuokralla. Tuttavuutemme alkoi heidän ajaessa Serenan ohi jollalla. Huomasivat nimen ja kutsuivat lasillisille.

Istuimme vuoroilloin veneissämme ja saimme kutsun päiväpurjehdukseen katamaraaniin. Eipä olekaan ennen purjehdittu katissa ja kokemus oli hieno. Iloisessa seurassa päivä sujui nopeasti.  Ylhäältä oli hyvät näkymät ja vene kulki tasaisesti. Veneessä oli helppo liikkua ja tilaa oli reilusti. Ei ole siis mikään ihme, että katit ovat suosittuja veneitä täällä Karibialla, missä on paljon tilaa liikkua ja ankkuroida.

Loppukaneetti Marcin suusta: ranskalaisista on tullut tylsiä ja tiukkapipoisia ihmisiä. Mitäpä siihen olisi vastannut?! Muuta kuin, etteivät he kuulu siihen ryhmään.

Lagoon 440

Marc ja Arja

Drinkit a`la Marc

Francoise ja miehet

Poijuun sihtaamista