Lähtökunnossa

Hiekka lentää pyörteinä ilmaan, tuulee - tuulee kovemmin, sataa - sataa kovemmin. Naapuriveneen alta tavarat lentävät ilmaan, pressut heiluvat. Saimme eilen pientä alkumakua, millaista keliä kesällä voi olla. Asuntomme omistaja Therese kertoi viimeisestä hurrikaanista vuonna 1995, jolloin kattopellit lentelivät ilmasssa, kietoutuen sähkäjohtoihin kuin joulukuusenkoristeet. Asuntojen irtaimistot lentelivät ilmassa useiden kilometrien päähän.

Pakkasimme Serenan kannelta kaikki irtaimet tavarat pois, sisällä jätettiin kaikki tavarat ilmavasti ja puhtaiksi. Etikkavedellä pinnat ja kaikki läpiviennit tukkoon ylimääräisiltä vaeltelijoilta. Kannella oli yksi aamu odottamassa pienen pieni vasta syntynyt lisko. Jääköön hommiin saalistamaan moskiittoja, tavataan sitten lokakuussa. Katamaraanit olivat suosittuja asumalähiöitä linnuille - naapurin katamaraaniin tehtiin kahta pesää viimeisten päivien aikana.

Telakalla nousi veneitä tasaiseen tahtiin ylös ja veneitten siivouspuuhissa oli melkoisia eroja. Ranskalainen katamaraanin omistaja laittoi veneen parissapäiväsä kuntoon ja siinä ajassa hameväki ennätti lukea kirjoja kaiken ohessa. Kantta pestiin sieltä täältä ja sivuja ei näemmä tarvinnut pestä lainkaan. Helppoa elämää...

Olemme tottunet nukkumaan keinumattomassa sängyssä, moskiittoverkko on pitänyt suurimmat armadat ulkopuolella ja puhallin ilmaa viileänä. Nauttineet linnunlaulusta ja liskojen ääntelystä. Paikallisväestön keskuudessa asuminen on ollut mukavaa ja vaivatonta. Naapurin kilipukit ja koirat ovat tulleet tutuiksi kävelymatkoilla. Täällähän paikalliset eivät kävele mertiäkään ylimääräistä. Jos koputat bussissa peltiin pysäytyksen merkiksi ja astut ulos, bussi voi ajaa kymmenen mertiä eteenpäin ja pysähtyä taas uudestaan, kun seuraava haluaa pois autosta. Kävely on out ja pyöräily itsemurha. Autoilussa sanonta "Left side is right side and the right side is suiside" pitää paikkansa.

Istumme Grenadan lentokentällä odottaen lentoa. Turvatarkastukset olivat melko löyhät, jos vertaa kotimaisiin, saati Englannin tiukkoihin tarkastuksiin. Muuten sisällä istuessä ei tiedä missä maassa on. Kosmetiikkaa ja alkoholia myydään siinä missä Euroopassa. Serena calling Helsinki - do you hear me?

365 PÄIVÄÄ, MITÄ SIINÄ ON EHDITTY TEHDÄ?

Käyty uimassa 85 kertaa

Opeteltu saalistamaan hummereita

Vaihdettu moottori

Arja opetellut ajamaan jollaa

Hentti asunut yksiösään monta tuntia huoltaen moottoria

Vainuamaan lähin toimiva internetti

Arja opetellut tietokoneen ja blogin käsittelyä, molemmat opetelleet valokuvausta

Puhuttu päivittäin englantia ja usein ranskaa

 

Hikoiltu satojalitroja ja juotu tuhansia

Tehty vedentekokoneella 8000 litraa vettä

Pressusulkeiset sadetta vastaan 1000 kertaa

Vältelty pankkitilin tuijotusta

Kävelty parit kengät puhki

Sulauduttu ihonvärin puolesta paikallisväestöön 

Unohdettu yleensä päivä, päivämäärä ja kuukausi, jopa maa, jossa ollaan

Luettu kirjoja ja tehty sudokua

Raavittu hyttysenpuremia

Opeteltu tervehtimään jokaista vastaantulijaa

Bongattu liskoja ja lintuja

Kuunneltu reggae- ja socamusiikkia kaikkialla

Isketty pää tai kyynärpää johonkin tuhat kertaa


Vaihdettu sinkit sukeltaen pariin otteeseen


Mietitty valuuttaa ja mitä se on euroisssa


Herätty yöllä outoon kolinaan 12598 kertaa


Opeteltu pyykinpesukoneitten käyttöohjeita kaikilla kielillä

Istuttu paikallisbusseissa,jossa kuski ajaa kurvit renkaat ulvoen 

Juhannuksen aikaa Grenada Marinessa

Juhannussiivousta

Vuosi sitten otettiin juhannusta vastaan Korppoossa, ajeltiin ponttonisaunalla Arin ja Ansun ollessa isäntinä. Lähtöpölyt tuli pestyä ja levättyä ennen purjehdusta Visbyn saarelle. Eva laitteli gourmet aterioita ja totuttelimme alkuviikot outoon olotilaan asua veneessä.

Tämä paikallinen sää olisi kai monille lukijoille juhannukseksi enemmänkuin tervetullut – aurinko paistaa eikä vesisateesta ole tietoakaan. Merivesi on lämmintä ja hyttysiäkin on sen verran kuin Suomenkesään kuluu.

Tunnelma täällä telakalla on kuin Suomessa mattimyöhäisten veneenomistajien kanssa – alumiinitikkaat natisevat veneilijöiden kiipeillessä edestakaisin veneeseen. Tavaraa tulee ja menee kainalossa sekä kassissa. Juostaan pyykkikassit kädessä pesutupaan ja käväistään telakalla olevassa venetarvikeliikkeessä.

Pariskunnat hiiltyvät toisiinsa ja lepohetken aikana on syntinen olo, kun kiire painaa päälle. Hiki valuu ja kelloa tuijotetaan. Kaikilla on kiire lennolle tai veneen kanssa takaisin veteen jatkamaan matkaa.

Veneen jättäminen muutamaksi kuukaudeksi vaatii samat järjestelyt kuin Suomessa talviteloille laittaminen ja vähän enemmän.  Yleensä patjat ja vaatteet viedään kotiin, samoin astiat ja elintarvikkeet. Täällä niitä pyöritellään Savolaisen Suursiivouksen ajan ympäri venettä. Kaikki vähänkin likaa sisältävät pesukoneen kautta kuivana takaisin. Hometta vastaan pinnat pyyhitään etikkavedellä. Iveco on ajettava makealla edellä, samoin Suzuki. Öljyt  on vaihdettava. Watermaker ja generaattori laitettava säilytyskuntoon. Torakkabaareja joka puolelle. Läpiviennit kiinni, jottei ole vene täynnä uusia pikku asukkaita.

Naapurin emännän kanssa on pesty kilvan pyykkiä, minä johdan    10- 8. Pesukoneesta tulee ulos milloin köysiä, milloin tyynyjä. Onneksi olemme telakan viimeisessä nurkassa, missä ei hiekka eikä hionta pöly lennä, pyykit lepattavat iloisesti kannella.

Matkaa vessaan ja pesutuvalle on puolisen kilometriä, lisäksi kävelymatka aamuin illoin bussille tekee jaloista setsuuria ja toivottavasti läskeistä lihasta. Kaupassa katselin kateellisena kylmäkapista kömpivää työntekijää – olisipa kiva tehdä töitä kylmässä! Ostimme sen sijaan kylmää juotavaa ja kävelimme jäykin jaloin asunnolle.

HYVÄÄ JUHANNUSTA KAIKILLE! EI SE LÄMPÖ AINA ONNEA TUO!

Rommipunchit

Tuijan tekemät matot tuli pestyä ENNEN juhannusta....

Toimistomme

Hyvää Juhannusta

Sijaintimme?

Puolikaksi. Siihen pysähtyi takahytin kello patterin jouduttua hurrikaanilevolle. Pesin hyttiä ja viimeinen huuhtelu tapahtui etikkavedellä. Taskussa talouspaperia, ei nenää varten vaan alituisesti kasvoista valuvaa hikeä varten. Onneksi ei ollut ilta ja moskiittojen illallisaika.

Olimme aloittaneet aamun suolaisten purjeiden, kannen ja sivujen huuhtelulla ja oli ihanaa, kun vaatteet kastuivat – eipähän ollut niin kuuma työskennellä. Pestyt matot roikkuivat puomin päällä kuivumassa ja köydet peseytyivät koneessa. Reunalista raaputettu lakasta ja odotti vielä hiomista ja lakkausta. Neljältä voisi olla viileämpää eikä lakka kiehuisi…

On meistä laiskureista sittenkin työntekoon! Vaikkakin yö oli mennyt huonosti nukuttujen sarjaan. Sänky oli leveä, eikä se keinunut ja tuttu ilmanvire puuttui. Kuului outoja ääniä koko ajan. Ja ne tutut ankkuriketjun rahinat puutuivat eikä sadepisaroita tullut varpaille. Kellon soidessa kuudelta, emme oikein tienneet sijaintiamme. Oliko veneilijän painajainen muuttunut todeksi, kun sijainti ei ole tiedossa aamulla?

Tosiasiassa olimme Westrhallissa, The Farm nimisellä alueella ja asuimme paikallisen Theresan talon siivessä. Asunto on aitoa karibialaista sisustusta - kaikkea sekaisin ja paljon. Värejä ja tavaraa siis. Asunto löytyi Home Awayn kautta ja on ainakin erilaista asumista kuin hotellissa. Theresa on intohimoinen puutarhuri ja meitä oli odottamassa keittiössä tuoretta ananasta, papaijaa, guavaa, mangoa ja parsaa – kaikki omasta puutarhasta.    

Aamiainen elovena puuroa ( kiitos Pauli) ja tioretta papaijaa pihalta

Ulkoterassi, huomaa silityslauta!!!

Hyttysverkolla varustettu ovi

Makuuhuoneen ikkunan edessä

Pyykinpesua ulkona

Ikkunoissa suojat, hurrikaania vastaan?

Asunto on kaksio, johon kuuluu keittiö, suihku ja pesukone sekä internetti. Sanoisin tässä vaiheessa, että luksusta. Lisäksi jalkapalloa näyttävä televisio, sitä samaa palloa ne potkivat kuin sinunkin televisiossa… Hinta asunnosta on alle 40 euroa yö, joten kiva kukkaroon sopiva budjetti. Tosin huomasimme telakalla, että monet asuvat veneissä. Englannista jäi mielikuva sen olevan kiellettyä, vaan ei täällä Grenadassa. Mutta täällä ylhäällä mäessä ei tunnu olevan moskiittoja, joita telakka-alue kuhisee, vaikkakin se myrkytettiin sunnuntaina. Joten ei meitä harmita asua täällä herrankukkarossa. Istun lattialla ja läppäri on sängynreunalla – ainokainen pöytä tuoleineen on ulkona ja siellä on jo pimeää.

Huomenna hyppäämme paikallisbussilla kohti telakkaa ja siivousshow’t jatkuvat. Odotettavissa hikoilua 10 tuntia.




Ohessa kuvia työmatkan varrelta

Työmatkalla

Kuin teatterilavastus

Kuivalle maalle

Niin sitten merenneidot jättivät paatin haikein mielin. Ehkä mielikuva kylmästä Pohjolasta helpotti kotiinlähtöä hiukkasen täällä jatkuneen hikoilun vaihtoehdoksi. Vaikka sitä yrittää saada lukijoille mielikuvaa KUINKA kuumaa täällä on, tulee se järkytyksenä jokaiselle matkustajalle. Ja samoin auringon teho. Suomi-vieraistamme on usein tullut hätäraketteja, niin himokkaasti aurinko tekee tuttavuutta talvenvalkaiseman ihon kanssa. 

Lähtöillaksi oli saatu kutsu Jenkkien tarjoamalle illalliselle. Puitteet olivat upeat – Whisper Caven ravintola oli rinteessä ja näkymät alas merelle. Paikan omisti kanadalaispariskunta, jotka asuivat laiturin vieressä olevassa veneessä. Töihin oli lyhyt matka - vain polku ylös.
He olivat vaihtaneet purjehduksen ravintolaan ja pieneen marinaan.

Ruoka oli hyvää ja meillä oli hauska ilta. Tom on synnynnäinen koomikko ja hauskutti meitä tarinoillaan. Kirstinin nauru on helisevää ja tarttuvaa. Neljä tuntia meni vauhdikkaasti ja jäimme heille illalliskutsun velkaa – on siis hyvä syy taas tavata joskus! 

Grenada Marine ravintolan terassi & nettilä.

Maanantaina oli sovittu veneennosto Grenada Marinan kanssa.   Marinan rakennukset ovat hauska sekoitus suomalaista mökkirakentamista ja thaimaalaista bungalowimeininkiä. Kalasääksi asustelee lähistöllä ja istuu ylväästi paljaan palmupuun rungon latvassa. Kilpikonna pulahteli vieressä, kun siirsimme Serenan nostopaikalle. Ennen kello yhdeksää heitin 4 köyttä  ja kuusi miestä sitoi ne kiinni…

 Suomessa ja Englannissa veneen nostoon tarvitaan kaksi tai kolme kaveria – täällä niitä oli 6-7. Marina kuhisee työntekijöitä ja Barbadoksen rautakaupan henkilökunnan määrä jää kaukaiseksi kakkoseksi.

Ajankuluksi sivulistasta lakanpoistoa

Ettei vaan kaatuisi...

 

Noston jälkeen veneen pohja pestiin hyvin painepesurilla ja mielestämme vene oli karmean näköinen, vaikka olimme sukeltaen putsanneet pohjaa pari kertaa kuukaudessa. Pesijän mielestä pohja oliyksipuhtaimmista…
Kyllä veneet Suomessa ovat hyvissä olosuhteissa ja veneenomistajat hoitavat ahkerasti veneitään. Täällä suolavesissä yksi vuosi vastaa Suomen kymmentä kesää!

Serena pääsi omalle paikalleen, vain kaksisataa venettä välissä ennen nostopaikkaa! Suurin osa veneistä oli jo hurrikaanikunnossa, vaan näkyipä siellä muutama sinisen kirjava mies putsaamassa pohjaväriä hiekkapaperilla. Alueella on hyvät suihkut ja pesukoneita. Tosin ne amerikkalaiset  päältätäytettävät pesevät usein surkeasti ja kylmästi.

Veneen sisällä olevilla tavaroilla on taipumus homehtua ja elektroniikka ottaa nokkiinsa, jos vene on pitkään paikallaan ja tuuletus huono. Saimme hyvän työlistan Jormalta ja Riitalta – sen kun vaan toimii kohtakohdalta samoin. Ei pitäisi olla hometta tervetulotoivotuksena.

Nyt sitten miljoonien moskiittojen ja muurahaisten sekaan veneenhoitohommiin. Ja taskuun pyyhe, johon saa pyyhkiä hikeä.

Töihin, pitkästä aikaa....

Kuten huomaatte, olen pitänyt lomaa blogin kirjoittelusta. Sain niin hyvän assistentin, joka on urhoollisesti päivittänyt tapahtumia Nice-matkasta lukijoille, minun vain laiskotellessa.
Iiris on muuttunut maakravusta merikarhuksi ja Elina on toiminut hyvänä papparazzina ja toimittajana. Keikkuva koti ei ole tuottanut heille sopeutumisongelmia ja auringostakin on tullut jo ystävä, eikä vain pisteliäs kaveri.

Olemme kiertäneet kaikki Grenadan mansikkapaikat ja tutustuttaneet tyttöjä paikalliseen rentoon elämänmenoon. Elämänrytmi on tarttunut ja kiireiseen arkeen palaaminen on heille varmaan yhtä tuskaa. Lento Suomeen lähtee sunnuntaina ja Serena nousee ylös telakalle maanantaina pahimmaksi hurrikaani ajaksi. Laitamme veneen kuntoon ja hurautamme lentäen Englannin kautta Suomeen.

Ja ne jotka meidät tuntevat, tuskin yllättyvät meidän kummallisista käänteistä. Tulemme olemaan Suomessa 3 kuukautta, sukkuloiden Hyvinkään ja Paraisten välillä. Hentti kaipaa tontinraivaustöihin ja minusta on kiva palata vanhaan työpaikkaan muutamaksi päiväksi viikossa. Joten siellä tavataan!
Syyskuun lopussa suuntaamme taas Grenadaan ja vene saa uutta maalia pohjaan, ennen kuin pääsee veteen. Matka jatkukoon sen jälkeen. 

Blogin kirjoitus kesänaikana on vielä auki, ehkäpä Suomi-teemalla voisi jatkaa? Kaikki  purjehdusystävät  maailmalla saisivat nähdä palan Suomea.

Grenada Elinan silmin, jatkuu

Lopun alkua…

Vauhdilla on eletty viimeiset lomaviikonpäivät! Muistankohan edes kaikkea koettua ja nähtyä kertoakaan.

 Aloitan vaikka naistenjutuista. Päätettiin käydä hoitamassa ja hemmottelemassa itseämme. Siis vain me naiset! Hentti ei halunnut pedikyyriä tai muutakaan nautinnollista, outoa…  St Georgesista löytyi pari kauneushoitolaa, jotka olivat valmiita ottamaan meidät hemmotteluun, ex-tempore! Hyvä niin. Jalkahoitoa ja lakatut varpaankynnet kaikille Naisille. Tuntui mahtavalta!

Arja pisti vielä paremmaksi, kauneuden ammattilainen kun on, ja laitatti myös sormenpäät kuntoon. Tuli pinkkiä, turkoosia, kuvioita ja värejä, parasta mahdollista Karibian-designea. Edullisesti  saatiin ja  kauniilta näytti. Vaan sinne liukenivat jo seuraavana päivänä lakat ja kuvioinnit alta aikayksikön suolaiseen meriveteen, kun sknorklattiin jälleen! Eipä haitannut meitä ollenkaan. Hetken hemmottelustahan me vain maksettiinkin! 

Arja järjesti lisää kauneudenhoitoa. Naismiehistö sai väriä ripsiin ja kulmiin. Yllätyksenä ja pyytämättä. Näytimme niin kauniilta ja huolitetulta käsittelyn jälkeen. Muitakin asiakkaita on Serenan ammattilaiskäsittelyyn etsitty ja nyt niitä löytyi! Rohkeat amerikkalaiset seilorit L´Orientilta. Hiukset heilläkin leikkaamatta, laittamatta, kuukausikaupalla. Joten sakset töihin laiturille! Tom sai hiusten leikkauksen ja Kirstin lettikampauksen. Molemmat näyttivät upeilta käsittelyn jälkeen. And now we are The Best Friends Forever!

Before haircut

Kiitolliset parturoidut kutsuivat meidät kaikki veneelleen  illanviettoon. Ihana ilta, kiitos Sailing Vessel L’Orient! Arja oli kokkina ja hämmästytti amerikkalaiset ystävämme sen suhteen, mitä veneen keittiössä, Pentryssä, voi oikeasti valmistaa! Gourmet Supper! Suppilovahverokeittoakin!

Longlasting sailorfriends

Ennen illallista kävimme yhdessä snorklaamassa. Upea paikka, loistavat näkymät! Monivärisiä eksoottisia kaloja, simpukoita, koralleja, merisiilejä… vaikka mitä! Hienoin elämys kaikista oli rauskun bongaus, majesteettisesti lipui tuo hieno kala eteenpäin riutalla ja hävisi nopeasti näkyvistä, harmi.

Tänään ehdittiin sinne rommitehtaallekin. Mielenkiintoinen excursio, hieno esittely, maisteltiinkin. Ja ostettiin hiukan tuliaisia! Tärkeä elinkeino Grenadalla tämä rommintislaus. Uskokaa pois, todella hyvää on!

Kohta vielä kurkistetaan, josko rantakuppilasta löytyisi Wlan, jotta saadaan lisää juttua Serena-blogiin. Minun osaltani tarinointi vaikenee nyt, mutta Arja ja Hentti jatkavat seikkailua lyhyen tauon jälkeen. Tervetuloa vain Suomeen taas ja kiitos uudesta kutsusta Serenalle tammikuussa 2013…. ;)