Kuivalle maalle

Niin sitten merenneidot jättivät paatin haikein mielin. Ehkä mielikuva kylmästä Pohjolasta helpotti kotiinlähtöä hiukkasen täällä jatkuneen hikoilun vaihtoehdoksi. Vaikka sitä yrittää saada lukijoille mielikuvaa KUINKA kuumaa täällä on, tulee se järkytyksenä jokaiselle matkustajalle. Ja samoin auringon teho. Suomi-vieraistamme on usein tullut hätäraketteja, niin himokkaasti aurinko tekee tuttavuutta talvenvalkaiseman ihon kanssa. 

Lähtöillaksi oli saatu kutsu Jenkkien tarjoamalle illalliselle. Puitteet olivat upeat – Whisper Caven ravintola oli rinteessä ja näkymät alas merelle. Paikan omisti kanadalaispariskunta, jotka asuivat laiturin vieressä olevassa veneessä. Töihin oli lyhyt matka - vain polku ylös.
He olivat vaihtaneet purjehduksen ravintolaan ja pieneen marinaan.

Ruoka oli hyvää ja meillä oli hauska ilta. Tom on synnynnäinen koomikko ja hauskutti meitä tarinoillaan. Kirstinin nauru on helisevää ja tarttuvaa. Neljä tuntia meni vauhdikkaasti ja jäimme heille illalliskutsun velkaa – on siis hyvä syy taas tavata joskus! 

Grenada Marine ravintolan terassi & nettilä.

Maanantaina oli sovittu veneennosto Grenada Marinan kanssa.   Marinan rakennukset ovat hauska sekoitus suomalaista mökkirakentamista ja thaimaalaista bungalowimeininkiä. Kalasääksi asustelee lähistöllä ja istuu ylväästi paljaan palmupuun rungon latvassa. Kilpikonna pulahteli vieressä, kun siirsimme Serenan nostopaikalle. Ennen kello yhdeksää heitin 4 köyttä  ja kuusi miestä sitoi ne kiinni…

 Suomessa ja Englannissa veneen nostoon tarvitaan kaksi tai kolme kaveria – täällä niitä oli 6-7. Marina kuhisee työntekijöitä ja Barbadoksen rautakaupan henkilökunnan määrä jää kaukaiseksi kakkoseksi.

Ajankuluksi sivulistasta lakanpoistoa

Ettei vaan kaatuisi...

 

Noston jälkeen veneen pohja pestiin hyvin painepesurilla ja mielestämme vene oli karmean näköinen, vaikka olimme sukeltaen putsanneet pohjaa pari kertaa kuukaudessa. Pesijän mielestä pohja oliyksipuhtaimmista…
Kyllä veneet Suomessa ovat hyvissä olosuhteissa ja veneenomistajat hoitavat ahkerasti veneitään. Täällä suolavesissä yksi vuosi vastaa Suomen kymmentä kesää!

Serena pääsi omalle paikalleen, vain kaksisataa venettä välissä ennen nostopaikkaa! Suurin osa veneistä oli jo hurrikaanikunnossa, vaan näkyipä siellä muutama sinisen kirjava mies putsaamassa pohjaväriä hiekkapaperilla. Alueella on hyvät suihkut ja pesukoneita. Tosin ne amerikkalaiset  päältätäytettävät pesevät usein surkeasti ja kylmästi.

Veneen sisällä olevilla tavaroilla on taipumus homehtua ja elektroniikka ottaa nokkiinsa, jos vene on pitkään paikallaan ja tuuletus huono. Saimme hyvän työlistan Jormalta ja Riitalta – sen kun vaan toimii kohtakohdalta samoin. Ei pitäisi olla hometta tervetulotoivotuksena.

Nyt sitten miljoonien moskiittojen ja muurahaisten sekaan veneenhoitohommiin. Ja taskuun pyyhe, johon saa pyyhkiä hikeä.