Bequia St - Vincent

Bequia ja elämisen helppous

Tuuli ulvoo.  Se kuulostaa pahemmalta kuin 8 m/s. Tuuligeneraattori suhisee tasaisesti täyttäen tauotta akkuja. Bimini heiluu ja vapisee, vaikka se on 18 eri kohdasta kiinni. Tekijä kyllä vannoi sen kestävän aina hurrikaanirajoille saakka.

 Onneksi aallokko pysyy matalana eikä ankkuri petä, ja keulasta kuuluva tasainen nitinä toimii yöllä paremmin kuin unilääke. Keulaluukusta tuleva tuuli nostaa nukkuessa tukan pystyyn ja pitää huolen, ettei ole liian kuuma. Välillä taivas muuttuu valkoiseksi salamoista.

Aamulla kaikki heräävät verkkaisesti päivään. Juovat aamukahvia katsellen kauas merelle. Seuraillen, lähteekö naapuri ja ottaako mukaansa jonkun muun ankkurin.
Hentti saa pilkillä tonnikalan. Minä valmistan mustikkajogurttia.
 

Naapurin koira(parka) tekee tarpeensa kannelle, josta omistaja lapioi ne mereen ja lopuksi huuhtelee kannen. Koira ei päässyt koko päivänä ulos maihin, isäntäpari kylläkin. Toivotaan, että kyseessä on tulliviranomaisten määräämä karanteeni eikä omistajien hulluus.

Naapurin muodokas vaaleaverikkörouva nostelee lähes tunnin käsipainoja ja joku naapureista ui vaatteet päällä aina lippalakkia myöden. Joku snorklaa kirkkaassa vedessä.

Jollia menee ristiin rastiin. Paikalliset ajavat ohi puuveneillään heilutellen isoja hummereita tai hedelmiä myytäväksi.
Välillä paikallisia kuljettava iso katamaraani ajaa rantahiekkaan kiinni ja socamusiikki kuuluu kauas ympärille. Ihmiset tanssivat ja hyppivät iloissaan mereen. Tätä kestää muutaman tunnin ja sitten katti peruuttaa pois hiekalta ja jatkaa matkaansa.

Iltapäivällä pakkaamme Suomigrillin ja picnic tarvikkeet jollaan ja suuntaamme rannalle, jonne uudet ystävämme Holli ja John ovat tuoneet omat eväänsä.  Grillaamme katsellen auringonlaskua varpaat hiekassa. Kanaa ja ribsejä. Salaattia. Banaania suklaapaloilla täytettynä.

Taas on yksi päivä hävinnyt elämästä jonnekin. Voisiko elämä olla helpompaa?

Rantaasandaalit a`la Holli. Pohjattoman upeat, eikö totta?

Catch of the day

Kaunis mantelipuu