Tyrell Bay |
Jollaparkki |
Jolla kohti Tyrell Bayn hiekkarantaa, hyppy veteen ja jollan
vetäminen rannalle aloitti saarikierroksen. Köytimme ja lukitsimme jollan
kiinni rannalla olevaan puuhun. Värikkäisiin vaatteisiin pukeutunut nainen haravoi rantaa
ja sytytti roskakasan jollan viereen juuri kun nousimme bussiin. Onko jollasta
jäljellä nokinen palanut pohja ja Suzukin runko, kun palaamme takaisin?
Opaskirjat eivät ihmeitä luvanneet 5000 asukkaan Hillsborourghista.
Mutta eivätpä ne tiedot ennenkään ole meitä tyrmänneet. On parempi luoda oma
kuva saaren pääkaupungista.
Bussi poikkesi päätieltä huonolle hiekkatielle. Kaasuttelimme
sitä ylöspäin ja saavuimme omakotitalon rakennustyömaalle. Bussista vietiin
päivän lounas työmiehelle ja bussi peruutti jyrkän mäen alas palatakseen
päätielle.
Hurjastelua estämään on tiellä töyssyjä tämän tästä. Mutta ennättäähän niiden välillä ajaa kaasu pohjassa ja sitten lyödä taas lossit pohjaan. Voi pojat, ekologisella ajolla tienasitte vuodessa kuukauden bensarahat.
Hurjastelua estämään on tiellä töyssyjä tämän tästä. Mutta ennättäähän niiden välillä ajaa kaasu pohjassa ja sitten lyödä taas lossit pohjaan. Voi pojat, ekologisella ajolla tienasitte vuodessa kuukauden bensarahat.
Otimme toisen bussin saaren koillisosaan, Windwardiin, missä
rakennetaan veneitä perinteisin menetelmin ja työkaluin. Rakentaminen kestää
neljän miehen voimin 6 kuukautta. Valmistukseen käytetään paikallista ja
tuontipuuta. Miehillä on työmaalla vilvoittavatuuli ja hienot näkymät merelle.
Euron paluumatka Hillsboroughiin alkoi. Ensin etsittiin
tuloksetta jotain valkoista miestä. Seuraavaksi tyhjennettiin autosta
kaupungista tuotua täydennystä minimarkettiin. Tyyttäiltiin vielä muutamat
kerrat, jos joku sattuisi tarvitsemaan kyytiä. Lopulta bussi pääsi matkalle.
Saari on melko tasainen verrattuna muihin saariin ja tiet melko suoria.
Koulujen edustalla lapset pitivät suuria kylttejä sylissään toivoen autojen
ajavan rauhallisesti. Lampaat ja vuohet laidunsivat tienvieruksia, olipa
jossain joku iso sikakin. Pikku kuppiloita oli joka puolella, janoisena tällä
saarella ei ainakaan tarvitse olla.
Täällä on jopa peltoja!!!! |
Pääkaupunki osoittautui kauniiksi. Hieno hiekkaranta ja pitkä laituri, mihin rahtilaivat tuovat tavaraa. Kauniita pieniä rakennuksia vierivieressä, kuka myi hedelmiä, kuka lounasta ja vaatteita.
Söimme hyvän lounaan rantakuppilassa - kanaa,
makaronipiirakkaa, perunasalaattia ja höyrytettyjä kasviksia. Turkoosi meri
edessä ja socamusiikki takana.
Ihan cityssä |
Näkymä lounasravintolasta |
Hikinen paluumatka iltapäivän kuumentamassa bussissa. Jolla
ehjä. Paluu veneelle ja uimaan. Päivä on ollut täydellinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti