Kylästä kylään

Käytkö usein kylässä? Menetkö sisään sivuikkunan alta vai ryömitkö sisään kellariluukusta?

Täällä kelluvien ja keikkuvien kotien yhdyskunnassa kylään meno on joskus kompurointia.  Kyläilykutsut ajoitetaan yleensä ilta-aikaan (viileys?) ja silloin on tietysti jo hämärää.  Jollalla sihdataan oletettuun paattiin ja vastassa ovat ihmiset, joiden ulkonäköä et ihan varmuudella muista, nimistä puhumattakaan. Kyläkutsu on näet esitetty jossain rantabaarissa, missä veneilijät istuvat yhtä paahtuneina ja yhtä haalistuneissa vaatteissaan.

Joskus veneeseen kiivetään takaa. Jos on onnea, siellä on uimataso. Joskus veneeseen loikataan, toisin sanoen kiivetään, sivusta keikkuvan jollan ollessa jalkojen alla. Tuliaiset on pakattu vesitiiviiseen kassiin ja jos mukana on ruokaa, on se varmasti kääntynyt ylösalaisin siellä.

Aikajoin iltaa istuessa tarkistat, että ajopelisi on tallella. Tuulen voimistuessa ja aallokon kasvaessa tiedät, että kotiinpaluu tulee olemaan vetinen. 

Mutta. Aina kun tapaat uusia ihmisiä, saat kuulla mitä ihmeellisimpiä tarinoita - miten tänne on päädytty, miksi ja millä tavalla. Saat arvokasta tietoa uusista paikoista. Ruokaideoita. Hintatietoja. Uusia reittejä. Lista on loputon.  Sen lisäksi sinulla on uusia ystäviä ympäri maapalloa. Joten kaikki se akrobatia on sen arvoista.