S/Y Serena: Union Island, St-Vincent Grenadiinit

Union Islandin, alle 8 mpk Carriacousta

Pikkuinen ravintola aivan Union Islandin edustalla

Saari kuuluu St- Vincentin Grenadiineihin, kuten Bequia, Mustique,Canouan,Marey, Tobaco Cays, Palm Island ja Petit St- Vincent.
Saarelle asettuivat aikoinaan 1800 luvulla englantilaiset, sittemmin skotlantilaiset. Ranskalainen Beaufortin pariskunta toi 60- luvulla turismin saarelle hotellin ja kiitoradan muodossa. Parinkymmenen työvuoden jälkeen oli eläkkeen aika ja Itävaltalainen Prinssi osti koko bisneksen.

Kun saavut veneellä etelästä, on Union Island ensimmäinen paikka, missä voit kirjautua maahan.
Niinpä mekin kävelimme rannalta muutaman sadan metrin matkan kentälle passit ja veneenpaperit mukana, unohtamatta sitä tärkeintä – Grenadasta uloskirjautumispaperia.

Lentokenttä on pikkuruinen ja ”customin” ovi oli helppo löytää. Astuimme sisälle toivottaen kohteliaasti hyvää päivää. Miesvirkailija tuijotti ynseästi minuun ja sanoi, ettei asuni ole sopiva heidän toimistoon, vaan rannalle. Sanoin ymmärtäväni ja poistuin ulos. Virkailija suostui ottamaan Hentin vastaan tämän jälkeen.

Ulkona seisoskellessani aloin tarkemmin katsella asuani. Tiesin, että on epäkohteliasta kulkea uimapuvussa näissä maissa. Mutta minulla oli polviin saakka ulottuvat shortsit ja toppi, jonka tekemisessä ei ollut kangasta säästelty. Maha tai napa ei näkynyt. Mikä asussani oli väärin?!

Ystävällinen maahanmuuttoviraston virkailija tuli ihmettelemään syytä ulkona olooni ja kerroin joutuneeni ulospotkaistuksi asuni vuoksi. Kieltäydyin kohteliaasti hänen pyytäessä minua sisätiloihin ja ihmettelin hänelle, toivotetaanko turistit aina näin lämpimin sanoin tervetulleeksi maahan tullin osalta?

Hetken kuluttua saapui virkapukuinen nainen ihmettelemään samaa asiaa ja tarinan kuultuaan veti minut sisälle ynseän virkailijan eteen vaatien tältä selostusta ja anteeksipyyntöä. Turhaan.

Nainen täytti ja leimasi paperimme pyydellen tuhannesti anteeksi työntekijänsä käytöstä. Asuni läpäisi kaikkien lentokentällä työskentelevien syynin, paitsi tuon Mr Ynseän. Mietin ääneen hänen ehkä olevan tossun alla kotona ja kukkona tunkiolla töissä, johon kaikki virkailijat sanoivat hihittäen, että osuin naulan kantaan. Kumma kyllä hän saa hoitaa työnsä, vaikka mekin ”meinasimme poistua maasta välittömästi”. Mutta onneksi muut olivat ystävällisiä ja päätimme jäädä. katsotaan onko se sen arvoista.