Lennon BA 799 lähtöön on aikaa alle tunti. Istumme Hentin
kanssa penkillä, reput repsottavat edessä olevalla pöydällä aukinaisena.
Ympärillämme on pääasiassa aasialaisia ja sisään astuu suomalainen liikemies.
Meitä kaikkia yhdistää passintarkastus, jota kukaan meistä ei ole läpäissyt.
Ja siksi siis istumme täällä Vantaan lentokentän Rajavartiolaitoksen yksikössä.
Ja siksi siis istumme täällä Vantaan lentokentän Rajavartiolaitoksen yksikössä.
Hentti tarvitsisi pikaisesti rauhoittavaa tahi verenpainetta
alentavaa troppia. Minua vielä naurattaa tilanteen koomisuus. Perhana, kyllä se
sukunimi pitäisi vaihtaa Helppoisiksi…
Homma meni jotenkin näin:
Laitoimme passimme automaattiseen sirulukijaan ja molemmille
aukeni oma portti. Laitoimme jalkamme lattiaan maalatuiden kuvioiden päälle ja
suuntasimme katseemme ruutuun. Kamera zoomasi ja zoomasi. Virkailija neuvoi
ottamaan silmälasit pois tunnistamisen helpottamiseksi.
Zoom, zoom, zoom, eikä mikään portti auennut, ei eteen, ei taakse.
Zoom, zoom, zoom, eikä mikään portti auennut, ei eteen, ei taakse.
Ja kun en nähnyt Hentin pääsevän ulos boxista, arvelin edessä olevan ongelmia. Ja kuinka oikeassa olinkaan. Hentti oli varmistanut Hyvinkään poliisilaitokselta, että Karibialta Suomeen pelastetut passit olivat voimassa. Varsinais-Suomen Poliisilaitokselta oli kyselty Interpolin yhteydenoton jälkeen, olemmeko veneen omistajia. Joten yksi plus kaksi…
Edessäni seisoi kaksi Rajavartiolaitoksen kaveria kysellen,
tiedänkö olevani etsintäkuulutettu? Joo tai siis en, mutta taidan arvata
olevani. Ja sitten meikää vietiin. Hentti tuli perässä puhisten ja
verenpainetta nostattaen.
Ja siksi siis istumme täällä, me etsintäkuulutetut.
Asia selvisi pian – Interpolin tekemä etsintäkuulutus oli
jäänyt voimaan ja sen voisi poistaa vain poliisi, lähinnä kaiketi Varsinais-Suomen poliisi.
Soittoja puolin ja toisin ja lopulta asia pitäisi olla selvä
– emme enää kuulu etsintäkuulutettavien joukkoon. Mutta pieni riski on
olemassa, ettemme pääse Lontooseen. Pieni, mutta kun kyse on meistä, se taitaa
tuhatkertaistua…
Kirjoitan juttua lentokoneessa ja jos luet tätä, olemme
päässeet hotellille (tai kaipa niillä on putkassakin nykyisin hyvät netit).
Kiitos Hannes kuskaamisesta kentälle, Ansu nopeasta poliisilaitoksen
puhelinnumeron löytämisestä,
kiitos Veikko vakuutusneuvoista ja kiitos Rajavartiolaitos ystävällisestä käytöksestä.
Ja ellemme ole putkassa, kiitos Varsinais-Suomen poliisilaitos Mr TW.
kiitos Veikko vakuutusneuvoista ja kiitos Rajavartiolaitos ystävällisestä käytöksestä.
Ja ellemme ole putkassa, kiitos Varsinais-Suomen poliisilaitos Mr TW.
Täytyy myöntää, että kun vapauduttuamme juoksimme lähtöportille,
ajattelin reissun alkavan lupaavasti.
Helsinki -Vantaalla vielä hymyilyttää |
Hentti ja Hannes |
4 kommenttia:
Efter alla omständigheter önskar vi er en riktikgt trevlig resa och hoppas allt går bra!! Kramar från fam. Lönnfors
Tackar tackar. Vi sitter i Barbados och väntar Liat - flyg till Grenada.
Kram
Jippi siellä asti jo ;-) taas on kiva lukea blogia . T. Raija Sundström
Täällä ollaan taas hikisissä tunnelmissa, mutta tapahtumia piisaa....
Lähetä kommentti