Etsintäkuulutetut

Lennon BA 799 lähtöön on aikaa alle tunti. Istumme Hentin kanssa penkillä, reput repsottavat edessä olevalla pöydällä aukinaisena. Ympärillämme on pääasiassa aasialaisia ja sisään astuu suomalainen liikemies. Meitä kaikkia yhdistää passintarkastus, jota kukaan meistä ei ole läpäissyt.
Ja siksi siis istumme täällä Vantaan lentokentän Rajavartiolaitoksen yksikössä.

Hentti tarvitsisi pikaisesti rauhoittavaa tahi verenpainetta alentavaa troppia. Minua vielä naurattaa tilanteen koomisuus. Perhana, kyllä se sukunimi pitäisi vaihtaa Helppoisiksi…

Homma meni jotenkin näin:

Laitoimme passimme automaattiseen sirulukijaan ja molemmille aukeni oma portti. Laitoimme jalkamme lattiaan maalatuiden kuvioiden päälle ja suuntasimme katseemme ruutuun. Kamera zoomasi ja zoomasi. Virkailija neuvoi ottamaan silmälasit pois tunnistamisen helpottamiseksi.
Zoom, zoom, zoom, eikä mikään portti auennut, ei eteen, ei taakse.

Ja kun en nähnyt Hentin pääsevän ulos boxista, arvelin edessä olevan ongelmia. Ja kuinka oikeassa olinkaan. Hentti oli varmistanut Hyvinkään poliisilaitokselta, että Karibialta Suomeen pelastetut passit olivat voimassa. Varsinais-Suomen Poliisilaitokselta oli kyselty Interpolin yhteydenoton jälkeen, olemmeko veneen omistajia. Joten yksi plus kaksi…

Edessäni seisoi kaksi Rajavartiolaitoksen kaveria kysellen, tiedänkö olevani etsintäkuulutettu? Joo tai siis en, mutta taidan arvata olevani. Ja sitten meikää vietiin. Hentti tuli perässä puhisten ja verenpainetta nostattaen.

Ja siksi siis istumme täällä, me etsintäkuulutetut.

Asia selvisi pian – Interpolin tekemä etsintäkuulutus oli jäänyt voimaan ja sen voisi poistaa vain poliisi, lähinnä kaiketi Varsinais-Suomen poliisi.

Soittoja puolin ja toisin ja lopulta asia pitäisi olla selvä – emme enää kuulu etsintäkuulutettavien joukkoon. Mutta pieni riski on olemassa, ettemme pääse Lontooseen. Pieni, mutta kun kyse on meistä, se taitaa tuhatkertaistua…

Kirjoitan juttua lentokoneessa ja jos luet tätä, olemme päässeet hotellille (tai kaipa niillä on putkassakin nykyisin hyvät netit).

Kiitos Hannes kuskaamisesta kentälle, Ansu nopeasta poliisilaitoksen puhelinnumeron löytämisestä,
kiitos Veikko vakuutusneuvoista ja kiitos Rajavartiolaitos ystävällisestä käytöksestä.
Ja ellemme ole putkassa, kiitos Varsinais-Suomen poliisilaitos Mr TW.

Täytyy myöntää, että kun vapauduttuamme juoksimme lähtöportille, ajattelin reissun alkavan lupaavasti. 

Helsinki -Vantaalla vielä hymyilyttää

Hentti ja Hannes

Kaikki muut ovat läpäisseet Heathrowin passitarkastuksen... paitsi me