Päivä Kielissä

Aamuherätykset eivät ole meidän juttu, mutta välillä on ryhdistäydyttävä ja herättävä ajoissa, kuten tänään. Kaikki veneilijät, joita olimme jututtaneet, neuvoivat aamun olevan parasta aikaa siirtyä kanavaan ja niinpä teimme työtä käskettyä,tosin vähän outo olo, kun ei tiennyt miten toimia, mutta ajateltiin seurata muita. No eipä se ollut kummenpaa, kun ajaa Saksalaisen ajokäskyn jälkeen sulkuun, kiinni Hollantilaisen veneen kylkeen ja pomppien sen yli kanavan laidalle ja sitten vain lompsa auki kioskissa ja treffaamaan viranomaisia, jotta saisi leiman. Hankalin osuus taisi olla kiivetä pystysuoraa seinämää metalliportaita ylös ja sitten alas. Hetken kuluttua sulku edessä oli auki ja kaikki starttasivat, kuin formula kisoissa kohti pitkää päivää.Koko operaatio taisi viedä 10 minuuttia. Matkan aikana tuli nähneeksi valtavan suuria rahtialuksi purjeveneiden seassa, kauniita joenreunoja, erilaisia lintuja, joita ei ollut juuri näkynytkään vähään aikaan. Vauhtiamme kuvastanee parhaiten polkupyöräilijät, jotka suihkivat joenvartta pitkin veneemme ohi, jopa mummotkin polkivat kintut kitisten ohi, että humahti.Itse asiassa koko Kielin matkan ajan oli pyörätie vieressä. Joenreunat olivat miehitetty myös kalastavilla eläkeläisillä, joilla oli varustuksena teltta, mopo tai pyörä, 2-8 onkea, evästä pariksi päiväksi ja mukaan oli otettu vaimo tai ainakin naapurin mies. Ja kaiken kalastuksen keskellä otettiin päivänokosia rentoon tyyliin - viis kalasta. Siinä sitä on Hanneksellekkin mallia. Koneella ajaen oli helppo laittaa ruokaa ja päivän menu olikin bratwurstikiekurat paistetuna ja porkkanakaalisalaatti, joka on muhinut päivän viinietikkaliemessä.Jälkiruoaksi tuoreita mansikoita ja vaniljacremefraisekastike.Matka kesti kaiken kaikkiaan 10 tuntia ja niinpä olimme illalla Kielin kanavan toisessa päässä, taas sen saman Hollantilaisveneen kyljessä kiinni lähtökuopissa odottamassa aamun klo 6.30 starttia.