Sataa sataa ropisee

Avain puhtauteen

Time is money

Majakkalaiva

Wau mikä kerrostalon alakerta

Kaunis apteekkirakennus

Tour de Cuxhaven

Paljon strandkörbejä

Strandkörbe -kahdenistuttava katettu lepotuoli esiinvedettävillä jalkatuilla sekä pöydällä, vain 9 e pv

Leivinliinalla on käyttöä

Monikäyttöpatani

Aamulla taas se sama sade, keinunta ja tuuli riepotteli venettä. Aamu meillä Serenassa tarkoittaa nykyisin klo 9-11.00, jollei olla lähdössä purjehtimaan. Onkohan vierasvenesatamien vesiin laitettu unilääkettä, jota saamme tasaisesti pitkin päivää ruoan mukana - niin hyvin uni maittaa veneessä. Ehkäpä suihku piristäisi, niinpä pakkasin shampoot ym.tilpehöörit laukkuun,lisäksi pyyhe sekä  puhtaat vaatteet  ja astuin vettä kelluvalle kannelle, loikkasin veneen sivusta laiturille ja aloitin matkan suihkurakennusta kohti, silmäillen samalla oliko uusia veneitä saapunut ja mikä lippu heiluisi salossa. Suuri Norjan lippu ja yksi Englannin lippu oli ainakin tullut meidän odottavien seuraksi. Laiturimatka vie viitisen minuuttia per sivu ja siinä ennättää toivottaa monelle guten morgen, moi,hello tai jotakin muminaa. Itse suihku - ja sähköpalvelut ovat villi sekoitus insinöörien ideoita, täällä on käytössä Tally-kortti, jonka voit ostaa hafenmaisterilta 10 eurolla (pantti) ja automaatissa voit ladata siihen suihku- ja sähköaikaa. Kortti toimii ovenavaajana, suihkunavaajana ja sähkön toimittajana. Automaatti palauttaa lähtiessä pantin ja liiat ladatut rahat -näppärä systeemi, kunhan sen ymmärtää. Oli siinä naapurikopissa nainen, joka laittoi kortin lukijaan, riisuitui rauhassa ja yritti avata suihkun, mutta kortti olikin jo nollilla. Joissakin satamissa suihku toimii kolikoilla, joissakin se kuuluu hintaan ja yhdessä oli jopa niinkin yksinkertainen kuin avain oveen, tosin lukko oli laitettu tietenkin kiusallaan siten, että avainta käännettiin vasemmalle. Onneksi kaikilla näyttää olevan yhtä paljon ihmettelemistä millä systeemillä tänään suihkuun.                                                                                   Tänään lainasimme sataman tarjoamia polkupyöriä ja ajelimme ympäri kaupunkia neljän tunnin ajan. Kyllä siinä ennättää nähdä kaupunkia ihan eri tavalla kuin kävellen. Kävimme kalastusmuseossa ja kyllä ennen vanhaan on ollut rankkaa olla kalastaja. Henkensä kaupalla ovat kalastelleet Islannin vesillä, useita aluksia jäi sille tielle ja osa tuli suurien saaliiden kanssa onnellisesti kotiin. Ajelimme rantaviivaa pitkin, jossa paikalliset viettivät sunnuntaipäivää ulkoillen, osa laskuveden tuomalla hiekalla kävellen, osa istuen ravintoloissa ruokaa nauttien. Saimmepa näköpiiriin hylkeenkin, joka myöhemmin snorklaili satama-altaassa. Tänään oli vuorossa lahjaresepteistä Bearnaisepata, bearnaisgryta på svenska ja valkosipuli leipä alkusalaattina tuoretta rucolaa tomaattien kera – kyllä maistui ulkoilun jälkeen. Kaikille tilaihmeitä kaipaaville täytyy kehua Risolin pataa, jonka löysin Turun Anttilasta. Padan voi laittaa uuniin ja kansi toimii myös paistin pannuna ja koko helahoito on teflonintapaista, joten ei tartu paistaessa kiinni. Saimme eilen hyviä neuvoja mukavilta Hollantilaisilta ja neuvoimme parhaat paikat kotosuomesta, jonne he suuntaavat ensikesänä veneellään. Meillä riitti ihmettelemistä, että syvyydet täällä muuttuvat virtojen takia kokoajan niin paljon, että merikartat uusitaan joka vuosi, eikä sekään ole tarpeeksi usein ja heillä oli vastaavasti ihmettelemistä meidän kareissa ja vakiosyvyyksissä. Niin erilaiset ongelmat veneilijän silmissä.