Töihin, pitkästä aikaa....

Kuten huomaatte, olen pitänyt lomaa blogin kirjoittelusta. Sain niin hyvän assistentin, joka on urhoollisesti päivittänyt tapahtumia Nice-matkasta lukijoille, minun vain laiskotellessa.
Iiris on muuttunut maakravusta merikarhuksi ja Elina on toiminut hyvänä papparazzina ja toimittajana. Keikkuva koti ei ole tuottanut heille sopeutumisongelmia ja auringostakin on tullut jo ystävä, eikä vain pisteliäs kaveri.

Olemme kiertäneet kaikki Grenadan mansikkapaikat ja tutustuttaneet tyttöjä paikalliseen rentoon elämänmenoon. Elämänrytmi on tarttunut ja kiireiseen arkeen palaaminen on heille varmaan yhtä tuskaa. Lento Suomeen lähtee sunnuntaina ja Serena nousee ylös telakalle maanantaina pahimmaksi hurrikaani ajaksi. Laitamme veneen kuntoon ja hurautamme lentäen Englannin kautta Suomeen.

Ja ne jotka meidät tuntevat, tuskin yllättyvät meidän kummallisista käänteistä. Tulemme olemaan Suomessa 3 kuukautta, sukkuloiden Hyvinkään ja Paraisten välillä. Hentti kaipaa tontinraivaustöihin ja minusta on kiva palata vanhaan työpaikkaan muutamaksi päiväksi viikossa. Joten siellä tavataan!
Syyskuun lopussa suuntaamme taas Grenadaan ja vene saa uutta maalia pohjaan, ennen kuin pääsee veteen. Matka jatkukoon sen jälkeen. 

Blogin kirjoitus kesänaikana on vielä auki, ehkäpä Suomi-teemalla voisi jatkaa? Kaikki  purjehdusystävät  maailmalla saisivat nähdä palan Suomea.