Erilaisia tarinoita (BVI)

Aurinko painuu horisontin taakse.  Generaattori surisee kannella ja vedentekokone sylkee vettä ulos veneen kyljestä. Makeaa vettä tulee tankkiin 20 litraa tunnissa.
Naapuriveneen amerikkalainen mies tuli tervehtimään ja kertoi vaimonsa sukujuurien olevan Suomesta. Toinen naapuri huuteli innoissaan omistavansa Lohi- merkkisen jollan, joka on valmistettu Suomesta. Hyvä Suomi. Näin pienessä lahdessa pieni kotimaamme on näinkin tunnettu!

Toissa päivänä hinasimme Oliverin ja Dominiquen jollaa, jonka moottori ei käynnistynyt. Hinatessamme saimme loistoidean kutsua hauskasen pariskunnan lasillisille. Ja niin istuimme iltaa tarinoitamme vaihdellen. Pauli ja Päivikin saivat nähdä, kuinka helposti uusia tuttavia löytyy.

Seuraavana iltana istuimme D&O:n veneessä, jonne oli kutsuttu myös Malcom ja Wilma naapuriveneestä.
Isäntäpariskunta omistaa Kanadassa motellin, jossa he työskentelevät puolet vuodesta ja toinen puolisko vuodesta purjehditaan täällä saarien lomassa.

Toisella pariskunnalla olikin erikoisempi tarina. He asuvat ja pitävät huolta isosta purjeveneestä, jonka omistaa iäkäs (ja varakas) pariskunta. Pakastimessa on oltava valmiina ilmoitettu lukumäärä illallisia ja päivällisiä sekä vene on tuotava valmiiksi pariskunnan ilmoittamaan satamaan ennen purjehdusta. Purjehduksen ajaksi Malcom ja Wilma majoitetaan hotelliin ja he siirtyvät lentäen ilmoitetulle saarelle, jonne purjehdus päättyy. Muun ajan saa käyttää haluamallaan tavalla. Ei hassumpi työ?

Jos siellä kotimaassa on tositeeveeohjelmat suosittuja, niin täällä ilmaista kansanhuvia ovat muiden ankkuroinnit, tai kaipa pitäisi sanoa yritykset.
Vuokrakatamaraanit vievät tilastoissa voitot kuuden tai kahdeksan kerran yrityksillä. Ihmeellisimpiä ankkurointeja on ollut 5 solmun vauhdissa pudotettu ankkuri, ajon jatkuessa samalla vauhdilla kunnes ankkuri pysäyttää veneen. Sama vene nosti samalla tekniikalla ankkurin ylös peruuttaen samalla nopeudella, kunnes katin keula osoitti taivasta. Nousihan se, vaan miten kävi vinssin?

Pilkkopimeässä täyteen lahteen kovalla nopeudella saapunut katti vei voiton sokkoankkuroinnissa. Pieni taskulampuksi ristitty kapine näytti haaleaa valoa, jonka keilassa olisi näkynyt ainoastaan valopoiju. Mutta hyvällä tuurilla sekin vene sai ankkurin pohjaan toisella yrittämällä.

Moni veneilijä täällä pelkää poijuun ottamista tai satamaan ajoa – sen verran lapsenkengissä ovat veneilytaidot, vaikka veneellä liikutaankin yli puolet vuodesta.  Röyhistelkää rintaanne Suomiveneilijät – lyhyestä sesongista riippumatta päihitätte nämä veneilijät mennen tullen!