Camaret

Rantakatu ja laskuvesi

Picnic on suosittu

Ylhäällä  upea näköala

Jyrkänteen reunalla

Kalaonnea

Enpä haluaisi hypätä tai pudota

Serena taas omassa elementissään vedessä

Kävimme aamu-uinnilla ja hurja juttu, sillä uin ensimmäisen kerran lähdön jälkeen.Ei siis se uinti ollut hurja, vaan että EN ole uinut, sillä yleensä pidän uimisesta. Mutta on ollut niin kylmä koko matkan ajan.
Otimme reput mukaan, täytimme ne kameroilla ja picnictarvikkeilla ja suuntasimme kylälle. Aamukahvitjoimme paikallisessa boulangeriessa ja vallinnan vaikeushan siinä tuli pullia katsellessa. Kaksi isoa kahvia ja kaksi herkullista ”pullaa” maksoi 7, 10 euroa, kaipa se on Suomen hintatasoa, mutta täällä tarjoillaan kaikki pöytään ja se tuntuu jotenkin mukavalta verrattuna Suomen itsepalveluun ja kovaan hintatasoon. Koko rantakatu on täynnä ruokapaikkoja ja niissä istuu ihmisiä tasaisena virtana. Aloitimme kävelyurakan kohti kukkulaa. Matkaa oli vaikea arvioida, sillä se näytti olevan korkealla, mutta menimme hissukseen, sillä kuvattavaa oli paljon ja näky merelle upea. Lenkki kesti kaiken kaikkiaan kolmisen tuntia ja vettä sai juoda runsaasti, sillä lämpötila oli lähellä kolmeakymmentä astetta.
Näky oli upea, eikä siitä saa vangittua edes puolta kameralle, mutta jospa säilyisi edes muistissa.
Itse Camaret on pieni paikka, asukkaita vain 2500, mutta viehättävä satama ja kaupunki ovat näkemisen arvoisia. Satamassa on kirkko, joka on Unescon suojelun kohteena.
Ranskalaiset veneilijät kulkevat täällä laitureiden reunoja pitkin haavien kanssa saalistellen mm. katkarapuja ja lapset rannalla kääntelevät kiviä, löytääkseen laskuveden aikaan taskurapuja.
Täytyy kai tehdä uusi aluevaltaus – ostaa haavi ja alkaa etsiä huomista ruokaa.
Tänään testaamme rantaravintolan ruokaa, sillä on kai aika juhlia Ranskaan saapumista.