Janoinen Iveco

Iveco oli ansainnut uudet öljyt ja pojat aloittivat öljynvaihdon kaupunkikierroksen jälkeen.  Urakkaa varten kerättiin kaikki tyhjät purkit ja purnukat, joihin vanha öljy saatiin kerättyä.
Uutta öljyä meni sitten lähemmäs kymmenen (!) litraa ja poikien mielestä kone vain maiskautti nätisti starttiavaimen pyöräytettyä koneen käyntiin ja kehräsi kuin kissa. Urakka oli isotöinen eikä työasennotkaan olleet niitä fysioterapeuttien ihanneasentoja, mutta homma tuli hoidettua ja vieläpä siististi. Kyllä nyt kelpaa taas ajella.

Ennen matkalle lähtöä, kun olin lopettanut työnteon, Anki oli viimeinen asiakas ja nyt oli aika kaivaa sakset  taas esille. Parturoin laiturilla hiuksiin uudet tuulet, sanan varsinaisessa merkityksessä, sillä eilisestä oli vielä tuulenrippeitä ilmassa. Jälkeemme laiturille jäi mojova kasa hiuksia, jotka tuuli hoiteli pois. Muutama utelias seuraili toimiamme, mutta tällä kertaa jonoa ei syntynyt.

Päivä meni nopeasti ja pimeys tuli taas yllättäen, samoin illan viileys. Siirryimme sisätiloihin syömään lahjaresepteistä M&L fruktigt tonnfisksallad ja meni siinä vähän viiniäkin.
Kauppojen viiniosastot saavat muuten päät pyörälle, sillä osastot ovat isompia kuin Paraisten Alko ja viinit toinen toistaan halvempia. Tänään oli pöydässä ” tosi kallis” 9 e Portugalilainen Vinho Tinto,  naapuripitäjän  Setubalin tuote. Hyvältä maistui ja ilta meni mukavasti rupatellen, kotipaikkakunnan uutisia kuunnellen.

Meri pauhaa taas ja vene narisee ja natisee, mutta huomenna ajattelimme laittaa miehistön hommiin ja suunnata merelle.