 |
| Hentin kalasaalis |
 |
| Löytöjä peräsimestä |
 |
| Nokkakala päätyi kannelle ja pannuun |
Eastbournesta lähtiessä olimme kahden vaiheilla mennäkö Ranskaan vai Englannin rannikkoa vielä eteenpäin. Tuuli päättäköön. Päätös tulla Ranskan suuntaan on ollut oikea, sillä matka on sujunut leppoisasti purjehtien ja vain vastavirran ollessa voimakas olemme käyttäneet apuna moottoria. Koneen neitsytmatkalla ei ole ilmennyt vikoja ja yllätys yllätys, Iveco syö vähemmän dieseliä kuin Ford ja saamme lisäksi solmun enemmän vauhtia per tunti. Kulutus on 3 litraa tunnissa ja kierrokset ovat olleet 1300- 1500, eli kevyellä kaasulla marssivauhti on ollut 6 solmua. Se siitä laukkahevosesta ja sen ruokavaliosta.
Olemme vuorotelleet ruorissa öisin 2-4 tunnin vahtivuoroissa autopilotin hoidellessa ohjaamisen, jäljelle jää tutkan ja plotterin tarkkailu sekä tasaisin välein koordinaattien ylöskirjaaminen sekä sijainnin tarkistus merikortista. Suurin homma lienee silmien aukipitäminen pimeässä. Mutta kaikkeen tottuu taas äkkiä ja toinen yö olikin helpompi. Taivas oli täynnä tähtiä ja ne antoivat ainoan valonkajon, tuuli suhisi tasaisesti purjeissa, muuten oli hiljaista. Ja yksinäistä, muutama vene näkyi plotterissa, mutta silmällä niitä sai hakea.
Tänään löysimme kannelta kaksi nokkakalaa, miten lienevät hypänneet sinne? Olemme yrittäneet virvelöidä kalaa, mutta ainut mitä sinne tarttuu, on meressä kelluvat levälautat – nuo puolen metrin mittaisista narunpätkän näköisistä muodostuvat kasat. Ja peräsin saa niistä oman kokoelmansa tasaisin väliajoin. Hentti on roikkunut puosuhaan kanssa niitä irrottelemassa.
Päivät ovat menneet kerratessa ranskankielen taitoja, ommellen, lukien Nautical Almanacasta tulevien satamien sisäänpääsyohjeita ja – aikoja. Meno on ollut tasaista ja aloitin taas lahjareseptien valmistuksen, eilen valikosta kotiruokaa eli lihaperunalaatikkoa salaatin kanssa.
Merellä on voimakkaat virrat ja siitäköhän syystä meri on kuin kumpuileva maa – korkeuserot ovat suuret, johtuen loivista ja pitkistä mainingeista. Tuntuu hassulta keinua kevyessä tuulessa korkeuserojen ollessa välillä viisikin metriä!
Linnusto on ollut taas rikkaampaa, olemme bonganneet pääskysiä ja västäräkkejä (muuttopuuhissa?), suulia, ruokkeja ja lokkeja montaa eri lajia, tietäisipä vaan mitä.
Aurinko on ollut mukana koko matkan ja lämpötila ollut päivällä yli 20. Öisin taas päälle lämpimin vaatekerta, mitä kaapista löytyy. Ja silti sydänyöllä palelee.
Matka Eastbournesta on sujunut yli odotusten ja ainut mikä puuttuu, on delfiinin virallinen bongaaminen, Hentti taisi jo väsyksissään ja nälissään nähdä yhden…
Olemme vuorotelleet ruorissa öisin 2-4 tunnin vahtivuoroissa autopilotin hoidellessa ohjaamisen, jäljelle jää tutkan ja plotterin tarkkailu sekä tasaisin välein koordinaattien ylöskirjaaminen sekä sijainnin tarkistus merikortista. Suurin homma lienee silmien aukipitäminen pimeässä. Mutta kaikkeen tottuu taas äkkiä ja toinen yö olikin helpompi. Taivas oli täynnä tähtiä ja ne antoivat ainoan valonkajon, tuuli suhisi tasaisesti purjeissa, muuten oli hiljaista. Ja yksinäistä, muutama vene näkyi plotterissa, mutta silmällä niitä sai hakea.
Tänään löysimme kannelta kaksi nokkakalaa, miten lienevät hypänneet sinne? Olemme yrittäneet virvelöidä kalaa, mutta ainut mitä sinne tarttuu, on meressä kelluvat levälautat – nuo puolen metrin mittaisista narunpätkän näköisistä muodostuvat kasat. Ja peräsin saa niistä oman kokoelmansa tasaisin väliajoin. Hentti on roikkunut puosuhaan kanssa niitä irrottelemassa.
Päivät ovat menneet kerratessa ranskankielen taitoja, ommellen, lukien Nautical Almanacasta tulevien satamien sisäänpääsyohjeita ja – aikoja. Meno on ollut tasaista ja aloitin taas lahjareseptien valmistuksen, eilen valikosta kotiruokaa eli lihaperunalaatikkoa salaatin kanssa.
Merellä on voimakkaat virrat ja siitäköhän syystä meri on kuin kumpuileva maa – korkeuserot ovat suuret, johtuen loivista ja pitkistä mainingeista. Tuntuu hassulta keinua kevyessä tuulessa korkeuserojen ollessa välillä viisikin metriä!
Linnusto on ollut taas rikkaampaa, olemme bonganneet pääskysiä ja västäräkkejä (muuttopuuhissa?), suulia, ruokkeja ja lokkeja montaa eri lajia, tietäisipä vaan mitä.
Aurinko on ollut mukana koko matkan ja lämpötila ollut päivällä yli 20. Öisin taas päälle lämpimin vaatekerta, mitä kaapista löytyy. Ja silti sydänyöllä palelee.
Matka Eastbournesta on sujunut yli odotusten ja ainut mikä puuttuu, on delfiinin virallinen bongaaminen, Hentti taisi jo väsyksissään ja nälissään nähdä yhden…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti