Nazare

Aika kiva teksti leipäpussissa

Voisakin on hienot kuviot

Kuja satamasta kaupungille

Kasvimaalla

Hienoja kaakeleita seinissä

Kapeilla kujilla sai väistellä pyykkejä

Sumusireeni ulvoi koko yön ja jäi vielä hommiin meidän lähdettyä sumuisesta satamasta. Itse asiassa satama ja kaupunki olivat olleet mukava tuttavuus, ihmiset ystävällisiä ja aitoja. Satamassa oli kaikki tarvittavat palvelut lähellä, kuskasivat meidät jopa kaupungille dieselpyttyjä täyttämään. Mutta luvassa oli hyviä tuulia ja silloin kannattaa lähteä. Nostimme purjeet, mesaanikin sai tänään työpäivän (takapurje siis) ja tuuli puhalteli tasaisesti 7-12 m/s koko päivän sekä yön ja kummallista kyllä - samasta suunnasta koko ajan, tätä ei ole tapahtunut sitten moneen viikkoon.

Matka meni rattoisasti keinuen. Laitoin lahjaresepteistä Puffilaisia lihapyöryköitä ja jälkiruoaksi Ahvenanmaan pannukakkua. Taikinaa sekoittaessa tuli tietenkin iso maininki lennättäen kipon ylösalaisin pöydälle, housuille ja matolle! Siinä sitä oli Ålantilaista joka paikassa ja kamala homma siivota keikkuvassa keittiössä. Mittasuhteet menivät sekaisin nesteen valuessa joka puolelle, mutta laitoin loput taikinasta uuniin. Lopputulos muistutti kengänpohjallisia, mutta onneksi lihapyörykät onnistuivat.

Purjehdimme taas yön yli, tähtitaivas ja kuu valaisivat hyvin, mutta se kylmyys vaan ei häviä – miten kauas täytyy mennä, ettei pitkiä kalsareita tarvitse käyttää? Päivällä ohjasimme vuorotellen käsin ja yöllä käytimme autopilottia. Nukuimme muutaman hassun tunnin jossain välissä. Olimme matkanneet 25 tuntia ja tulleet 130 mpk, kun saavuimme Nazaren satamaan, Portugaliin. Satamakapteeni tuli neuvomaan venepaikan kalanlöyhkäisestä satamasta ja teki mieli kääntyä takaisin, kapteenikin vaikutti oudolta huitovan kävelykeppinsä ja paljaan ylävartalonsa kanssa. Tuloselvitys täytyi tehdä välittömästi hänen veneessään ja käteistä mukaan! Olipa siinä komentoja kerrakseen, että Tervetuloa Vaan!

Mutta kaveri osoittautui mukavaksi, samoin hänen vaimonsa, ovat aikoinaan purjehtineet paljon Välimerellä ja pysähtyneet tänne huonon sään vuoksi, jääneet sitten pidemmäksi aikaa ja aloittaneet työnteon. Olivat nyt noin 70- vuotiaita ja asuivat veneessä. Saimme infopaperit paikasta SUOMENKIELELLÄ ja se oli melkoinen yllätys. Hän sanoi kyllästyneensä aikoinaan lukemaan vieraskielisiä tekstejä turhaan ja päätti ottaa uuden käytännön .Montakohan kieltä valikosta löytyy? Satama- alue näyttää kalatehtaalta ja hajukin on sen mukainen. Mutta pesutilat ovat ihan siistit ja toimivat.

Itse kaupunki näyttää köyhältä, mutta kasvava turismi näkyy uusien hotelleiden ja rantaravintoloiden määränä. Rihkamaa myytiin joka kojussa ja kaipa niillä jokunen lantti aina tulee taskuun.
Kaikkein hienojen rakennusten takana olivat arkiset kasvimaat, jossa mummot kitkivät mustissa vaatteissaan rikkaruohoja, aliravittujen hevosten laiduntaessa vieressä. Tulipa meitä vastaan mies paimentaen kilipukkilaumaansa huoltoaseman läpi kohti keskustaa, olivatkohan menossa kaljoille?
Eli melkoista vastakohtien sinfoniaa koko kaupunki. Aika hauskaa sellaista.