Vasco da Gaman synnyinpaikka |
Näkymä ikkunasta satamaan |
Vasco da Gaman ranta |
Kävelimme illalla ylös kaupunkiin ja valitsimme tavallisen näköisen paikallisen ravintolan, jota pyöritettiin koko perheen voimin. Tytär toimi kielitaidottomana tarjoilijana ja isä osasi vähän ranskaa, äidin huudellessa keittiöstä kovaääniseen portugalilaiseen tyyliin ohjeita. Saimme tilatuksi kolme pihviä ja minulle mustekalaa. Paikallinen tapa on tuoda pöytään leipää, oliiveja ja jopa salaattia ja likööriä - kaikista niistä tosin veloitetaan, jos ryhdyt maistelemaan. Tilanne on outo suomalaisen silmin ja samalla kaksipiippuinen - syömällä kerrot, että tuokaa lisää vaan, kyllä me maksetaan tai jättämällä syömättä loukkaat ehkä paikallista tapaa.
No pihvit saapuivat, samoin mustakala ja meillä oli vaikeuksia pitää naamat peruslukemilla, sillä pihvit oli valmistettu kuivatusta lihasta paneroiden ja mustekalakin oli grillattu sitkeäksi. Jo alkoi selvitä, miksi ei ollut kysytty pihvin kypsyysastetta. Veitset olivat tylsiä ja leikkaaminen vaati taitoa, saati sitten syöminen. Olimme kuitenkin niin nälissämme, että söimme kaiken. Elämämme kovin urakka sanan varsinaisessa merkityksessä. Isäntä komensi tytärtä tuomaan urakan päätteeksi pöytään lasit, joissa oli daameille likööriä ja herroille kotipolttoista muistuttavaa tujua tavaraa.
Yritimme päästä juomista eroon laulaen Helan går, mutta kaikkea ei saatu kumottua. Olipa taas valittu ravintola rikkailla kokemuksilla!
Yritimme päästä juomista eroon laulaen Helan går, mutta kaikkea ei saatu kumottua. Olipa taas valittu ravintola rikkailla kokemuksilla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti