Savua ilmassa

Heräsimme aamulla savun hajuun ja haju muistutti palanutta kotiamme. Sydän pyörähti muutaman kerran säikähdyksestä, mutta en löytänyt sisältä palon syytä. Kurkistin ulos ja koko kansi oli noen ja tuhkan peitossa, samoin laituri. Koko ilma oli sakeana savusta ja syykin alkoi selvitä – lahden toisella puolella oli riehunut koko yön metsäpalo! Olimme kuulleet illalla ilotulitusrakettien kaltaista pauketta, mutta mitään valoa ei näkynyt, joten unohdimme koko asian. Mutta ilmeisesti palo oli alkanut jo silloin.
Helikopterit ja pienlentokoneet lensivät ilmassa pudotellen merestä tankattua vettä paloalueelle. Välillä kuului räjäytyksen ääniä, yrittivätkö sammuttaa siten paloa?

Combarran kujat

Starttasimme vähän alakuloisina, sillä palo ei ole kenellekään mukava asia. Lahdessa saimme väistellä vastaantulevia lentokoneita, jotka täyttivät vesitankkejaan. Savu ja noki seurasivat kokopäivän ajan ja vaikka huuhtelin kannen jossain vaiheessa, tuli siihen aina uutta tavaraa tilalle. Ja sitä putoili vielä Baionassa saakka seuraavana päivänä.

Tuuli oli olematon, kuten viime aikoina on ollut tapana, mutta sinnittelimme purjeilla myöhäiseen iltapäivään saakka ja lopulta käynnistimme koneen ja suuntasimme Baionaan ankkuriin. Lahdessa oli muitakin pitkänmatkan veneitä ankkurissa ja satama laitureissa oli tungosta. Kaipa kaikki odottelevat parempia tuulia. Emme käyneet maissa laisinkaan, vaan jatkoimme aamulla matkaa kohti Portugalia.
Tuulet olivat vielä surkeammat kuin edellisenä päivänä, erona vaan että kaikki se oli vastaista. Menimme ulommas merelle parempien tuulien toivossa, mutta turhaan. Ainut lohtu oli, että näimme päivän aikana moottorilla ajellessa delfiinejä useaan otteeseen ja sosiaalisin ryhmä seurasi meitä kahden tunnin ajan hypellen ja huudellen, minä keulassa kameran kanssa roikkuen ja vastaillen. Sivullisen silmin varmaan hullun näköistä puuhaa, mutta delfiinit selvästi innostuivat hyppimään, kun niille huuteli korkealla äänellä.

Luin matkalla lahjareseptejä ja oli kiva muistella niiden antajia, valikoin sieltä kasviswokin, jonka kanssa paistoin mustekalat – kyllä tuore mustekala on pehmeää ja hyvää. Toisena reseptinä laitoin täytettyjä paprikoita.
Portugalin rajan ylityksen jälkeen otimme perinteiset Fammun tekemät matkakorput. Pitkälle ovat korput riittäneet, onkohan näillä seuduilla ollut myös tapana laittaa merelle lähtijöille aikoinaan korppuja mukaan?
Yritin kirjailla sisällä, mutta mainingit olivat melkoiset eikä sisätiloissa ollut mukava olla. Sää oli sumuinen ja näkyvyys huono ja moottorilla ajaminen tympäisi. Kaiken lisäksi kalastuspoijujen metsästys ja väistely kävi raskaaksi huonon näkyvyyden vuoksi. Suuntasimme Povda de Varzimiin ja saavuimme sinne korkeiden maininkien kanssa sumusireenin ääntä kohden. Aallonmurtajat tulivat näkyviin viimehetkellä ja sujahdimme satamaan ja saimme veneen kiinni laituriin, jonka jälkeen näkyvyys katosi kokonaan.  Edes naapurin venettä ei näkynyt. Olimme tulleet kreivin aikaan.