 |
| Kirkas vesi uimatason alla |
 |
| Hedelmä varasto takana |
Jolla kiinnitettynä kannelle keulaluukun päälle, dieselkanisterit hyvin sidottuna kannelle, lepuuttajat takana rikkomassa suurimpia aaltoja ja makeavesitankki täytettynä ajoimme sataman dieseltankille. Tankatessamme työntekijä kertoi vähän surullisena, miten mm kiinalaisten ei tarvitse maksaa veroja neljään ensimmäiseen yritysvuoteensa, joten he perustavat tämän tästä uusia yrityksiä. Kaupungilla olikin joka toinen vaate- tai korukenkämyymälä kiinalaisten omistama ja hinnat tietenkin sen mukaiset. Ravintoloita löytyi myös melkoinen määrä ja arvata saattaa, että paikallisia harmittaa toisten verovapaus. Saimme tankin ja kanisterit täyteen ja toivotimme kaverille parempaa onnea tulevaisuudessa.
Lagosiin jäivät talven viettoon Tommy ja muutama muu ruotsalainen venekunta, samoin Suomesta Ayfer- niminen vene sekä lukuisa määrä valkoisia jalohaikaroita, kuoveja ja harmaahaikaroita. Haikara kalasteli aamuisin laiturilta käsin kaloja, kaulaansa alas kurkotellen ja yhdellä jalalla seisten. Tuttavaksi tullut Marcel Hollannista kävi hyvästelemässä meidät koiransa kanssa, luvattiin nähdä seuraavaksi Karibialla. Naiset ihastelevat hänen kilttiä koiraansa samalla kysellen, jos hän vaikka luopuisi siitä. Mutta hän yllättää aina ihailijat kertomalla, ettei hän voi luopua vararavinnostaan, koirassahan on monta kiloa syötävää lihaa, sitten kun ruoka loppuu. Yksinpurjehtijaa ei voi ainakaan tosikoksi haukkua.
Lagosin yö oli ollut kylmä, sillä klo 7 aikaan oli vain 14 astetta lämmintä ja startatessa sai laittaa taas täyden varustuksen, ne samperit pitkät kalsarit saa varmaan laittaa vielä Karibiallakin. Tuuli oli 6- 13 m/s ja melkein pohjoinen, joten matka sujui kuin purjehdusoppaan kuvaus unelmapurjehduksesta. Vauhti pysyi koko ajan 5 solmun paremmalla puolen, näyttipä mittari välillä jopa kahdeksaa. Salamatkustajaksi tuli keltasirkku ja pysytteli ensimmäisen vuorokauden enemmän tai vähemmän veneessä. Ohjasimme käsin kahden- kolmen tunnin vuoroissa ja nukuimme vuorotellen. Rutiinit pidempiin matkoihin on löydetty ja helpottaa huomattavasti matkantekoa, kun pystyy nukkumaan hyvin.
Lagosiin jäivät talven viettoon Tommy ja muutama muu ruotsalainen venekunta, samoin Suomesta Ayfer- niminen vene sekä lukuisa määrä valkoisia jalohaikaroita, kuoveja ja harmaahaikaroita. Haikara kalasteli aamuisin laiturilta käsin kaloja, kaulaansa alas kurkotellen ja yhdellä jalalla seisten. Tuttavaksi tullut Marcel Hollannista kävi hyvästelemässä meidät koiransa kanssa, luvattiin nähdä seuraavaksi Karibialla. Naiset ihastelevat hänen kilttiä koiraansa samalla kysellen, jos hän vaikka luopuisi siitä. Mutta hän yllättää aina ihailijat kertomalla, ettei hän voi luopua vararavinnostaan, koirassahan on monta kiloa syötävää lihaa, sitten kun ruoka loppuu. Yksinpurjehtijaa ei voi ainakaan tosikoksi haukkua.
Lagosin yö oli ollut kylmä, sillä klo 7 aikaan oli vain 14 astetta lämmintä ja startatessa sai laittaa taas täyden varustuksen, ne samperit pitkät kalsarit saa varmaan laittaa vielä Karibiallakin. Tuuli oli 6- 13 m/s ja melkein pohjoinen, joten matka sujui kuin purjehdusoppaan kuvaus unelmapurjehduksesta. Vauhti pysyi koko ajan 5 solmun paremmalla puolen, näyttipä mittari välillä jopa kahdeksaa. Salamatkustajaksi tuli keltasirkku ja pysytteli ensimmäisen vuorokauden enemmän tai vähemmän veneessä. Ohjasimme käsin kahden- kolmen tunnin vuoroissa ja nukuimme vuorotellen. Rutiinit pidempiin matkoihin on löydetty ja helpottaa huomattavasti matkantekoa, kun pystyy nukkumaan hyvin.
Väliajoilla voi jumpata, lukea, kuunnella äänikirjoja, tehdä ruokaa tai harjoitella huuliharpun soittamista.
Ruorissa ollessa voi opiskella tutkan hienouksia ja tarkastella muiden veneiden AIS- tietoja. Plotteri näyttää syvyyslukemia kilometreissä tai tekstejä ”submarine cable” tai ”unused submarine cable”. Tutkassa ei montaa pilkkua näkynyt – vain pari purjevenettä menossa samaan suuntaan ja muutama rahtialus silloin tällöin. Jossakin vaiheessa Tall Ship Racesta tuttu nelimastoinen venäläinen Sedov- purjelaiva meni ohi moottoroiden. Yöllä on kiva suunnata valonheijastin mereen, milloin siellä on delfiinejä, milloin meduusoja. Valjaat sallivat liikkumatilaa vinsseille, lokikirjalle ja veneen reunalle. Ruorissa ollessa on aikaa miettiä mitä ystävät, sukulaiset ja asiakkaat mahtavat sillä hetkellä tehdä ja maailman menoa yleensä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti