The show must go on

Tervetuliaisglögit terassilla

Onnistuin pudottamaan verhotangon naapurissa

Saatuun Kuopion porukatkin liikkeelle

Viimeisiä teknisiä säätöjä

Viikko meni ja kamera oli aina väärässä osoitteessa...

Yllätysvierailu alkaa olla loppusuoralla ja vaikka kalenteri oli tyhjä tänne tullessamme, on Audi kiitänyt paikasta toiseen, osa tervehdyskäynneistä on tehty jalan ja yöunet ovat olleet minimaaliset. Mutta on ollut ihana tavata kauan kaivattuja ihmisiä. Juhlamokkaa on juotu taas vuodeksi eteenpäin ja yritimme saunoa vähän varastoon, saipa Magga houkuteltua minut kaksi kertaa mereen uimaan - saman verran kuin viimeisten viiden kuukauden aikana yhteensä! Laiturilla oli jäähilettä jalkapohjien osuessa siihen ja vesi oli epätavallisen matala, joten sai kahlata pitkälle, ennen kuin oli kaulaansa myöden vedessä. Meri oli tyyni ja syksyinen maisema ympärillä hieno, tätä harmoniaa ei tuolla maailmalla ole näkynyt missään.

Tuntui hassulta tupsahtaa auringosta ja lämmöstä joulunajan odotukseen, lentokentällä oli vastassa joulukuusi ja joka puolella Suomea avattiin joulukatuja, niin myös Paraisilla - keskusta täyttyi lauantaina ihmisistä, vaikka yöllä olikin satanut vettä kaatamalla. Joulutunnelmaan päästiin ilman luntakin.
Ihmiset tervehtivät tottumuksesta ja kesti aina muutaman sekunnin, ennen kuin he ymmärsivät näkevänsä meidät väärässä paikassa. Ensimmäinen kysymys oli – oliko meille sattunut joku onnettomuus, tai oliko joku lähiomainen sairastunut. Otimmekin tavaksi aloittaa humoristisesti sanomalla – vene on ehjä, kukaan ei ole sairastunut tai kuollut ja olemme edelleen naimisissa, oliko muuta kysyttävää.

Saimme tilattua Lindströmiltä metalliosia veneeseen, ostimme venetarvikkeita Meredinistä (esimerkiksi anodeja ei ole löytynyt mistään maailmalta ilman parin viikon tilausaikaa) ja täytyihän meidän ostaa muutama hapankorppupaketti Atlantin ylitystä varten. Vaikka olimme tulleet melkeinpä ilman matkatavaroita, oli tavaraa kummasti takaisin tullessa. Ystävät olivat pakanneet joulunviettoa varten glögiä, käsinkudottua huivia ja onpa meillä mukana joulukuusen virkatehtävään paketti, joka avataan vasta perillä.

Vaikka ilma on ollut monen mielestä harmaa, ei se meitä haitannut, olemme tottuneet olemaan ulkoilmassa kokoajan ja totta puhuen pärjäsimme kevyellä vaatekerralla ulkona, kaipa olemme karaistuneet tuolla maailman tuulissa sen verran. Kävin entisen hevoseni kanssa ratsain metsässä ja pakkohan sieltä selästä oli hypätä alas nähdessäni suppilovahveroita. Heijastusliivistä syntyi hetkessä sienikori ja se täyttyi suppilovahveroista. Capri varmaan ajatteli, ettei mikään ole muuttunut, vaikka daamia ei ole näkynytkään puoleen vuoteen, sillä edelliset 11 vuottahan on aina mennyt syksyisin sieniä keräillen. Hevonen oli hyvässä kunnossa ja ei uskoisi, että uskollinen sienestyskaverini täyttää seuraavaksi kunniakkaat kolmekymmentä vuotta. Porkkana sen kunniaksi.

Moni on kysellyt matkareittiämme tämän jälkeen ja kaipa se mene jotenkin näin:

Palaamme Puerto Ricoon ja Hentillä on siellä pari soittokeikkaa.
Jatkamme La Gomeran saarelle loppuviikosta tai ensi viikon alusta, jossa vietämme epämääräisen ajan, riippuen siitä, miten siellä viihdymme.
Sieltä suuntaamme Kap Verdelle, matkan arvellaan kestävän viikon verran.
Nukumme ja varustaudumme siellä tulevaa kolmen- neljän viikon kestävää Atlantin ylitystä varten ja starttaamme sitten kun hyvältä tuntuu.
Joulun olemme siellä jossakin.
Jos olemme navigoineet oikein, pitäisi Barbados häämöttää vuoden vaihteessa tai pikkuisen sen jälkeen.

Päivitän sijaintiamme matkojen aikana Spotin välityksellä päivittäin, jos vain laite toimii ja pattereita piisaa.
AIS ei pysy mukana tahdissamme, vaikka ei meidän vauhti ole ollut päätähuimaava. Jos joku tietää miksi se ei lähetä sijaintiamme, kertokaa ihmeessä, sillä niin moni on sitä kysynyt.

Hankimme Suomesta satelliittipuhelimen, jolla voi pitää yhteyttä keskeltä ei mitään keskelle sitä jotakin.
Sen lisäksi pitäisi asentaa vielä sääasema. Ymmärrykseni edellä mainittuihin on olematon, mutta kysykää vuoden päästä uudestaan, olen silloin jo varmaan viisaampi. Käyttöohjeissa on taas paljon opiskelemista eikä ne entistenkään teknisten härpäkkeiden ohjeet vielä ole ihan selkärangassa
.

  Kaiken kaikkiaan yllätysvierailu oli hieno.  Iso kiitos kaikille saunan, glögin, kahvin, ruoan, yösijan, kauneushoidon ja ennen kaikkea hyvän seuran tarjoajille! Oli kiva nähdä teidät kaikki  ja tunsimme itsemme melkeinpä rikkureiksi lähtiessämme takaisin maailmalle, mutta minkäs voit - the show must go on!