La Gomera

Puerto Ricon rantaa

Teidekin näkyi matkalla

Atlantic challenge

Mikä runko, enkä tarkoita omaani

La Gomeran vehreyttä keskustassa

Rentoa päivänviettoa La Gomerassa

Bongasimme harjalinnun Puerto Ricossa

Odottelimme pressun valmistumista maanantain ja vielä tiistaiaamupäivän, olimme puhuneet sekaisin ranskaa ja englantia ja olimme kutakuinkin ymmärtäneet toisiamme työn ja ajan sekä laskun suhteen. Hauska tapaus sattui Hentin kysellessä pressun valmiustilaa - huomatessaan sen olevan valmis, sanoi menevänsä sovittamaan sitä. Violett suorastaan hyökkäsi pressun kimppuun ilmoittaen, ettei pressu lähde mihinkään, ennen kuin se on maksettu!  Ne kulttuurierot ovat paljon suuremmat kuin se lyhyt matka hänen toimistolta veneeseen.

Lähdimme tiistai- iltapäivällä kohti La Gomeraa ja laskimme hitaan purkkimme saapuvan sinne luvatuilla tuulilla keskiviikkona valoisan aikaan. Matka alkoi lupaavasti vastatuulella ja ristiaallokolla. Vene keikkui ja tunsi olleensa taas kaksi viikkoa maakrapuna. Kuinka helppoa se satama- tai ankkurielämä onkaan ja sitä tulee yleensä mukavuudenhaluiseksi, lähteminen tuntuu aina tylsältä.

Tuuli vaihtoi suuntaa ja yltyi välillä jopa 12 m/s ja pääsimme jopa yli 7 solmua oikeaan suuntaan – oikein herkkua meille. Keskiyöllä ohitsemme lipui Kristiina Katarina, suomalainen risteilyalus matkalla Las Palmasiin. Olimme samoihin aikoihin Teneriffan eteläkärjen tuntumassa, kirkkaat valot täyttivät rannat ja Teiden huippu oli näkynyt jo alkumatkasta.

Vettä ryöpsähti tasaisin väliajoin istuinkaukaloon kastellen kevyesti vaatteet ja silmälasit suolavedellä, yö oli lämmin, sillä lämpötila ei laskenut alle 21 asteen, joten ne pitkät kalsarit ovat nyt sitten naftaliinissa. Vhf  kuulutti koko yön ”securite, securite” varoittaen  lähisaaren kuumista oltavista , kiitos tulivuoren. Veneily ja sukeltaminen tietyn etäisyyden päässä on kielletty. Paikalliset ovat kuulemma kiukkuisia, sillä alueella on alettu evakuoida ja tietenkin he menettävät elantonsa.

La Goruna häämötti jo ennen auringonnousua edessämme ja olimme perillä jo ennen yhdeksää, olimme siis matkanneet 79 mpk ja aikaa siihen oli mennyt n.16 tuntia, jolloin keskinopeudeksi tuli 5 solmua. Hyvä Serenalle.

Otimme paikan satamasta, sillä vene täytyisi täyttää ruoalla ennen Kap Verdelle lähtöä. Täällä hintataso on melkein puolet halvempi kuin Puerto Ricossa.
Satamassa on paljon veneitä, erityisesti Englannista ja Ranskasta, osa pitkälle matkalle lähtijöitä ja osa viettää talven täällä lämmössä.
Laitoin parturi kylttini kiinni keulaan ja viiden minuutin kuluttua oli ensimmäinen aika varattu.

Kävelimme pikku kiepin keskustaan ja oli kiva huomata siellä olevan paikallisia, eikä kukaan ollut sisäänheittäjänä.

Satamassa oli kummallisen näköisiä veneitä, missä paikat kahdelle soutajalle.  ”Avaruusveneissä” on makuupaikat, aurinkopaneeleja runsas määrä, vedentekokone ja kaikki ruoka on pusseihin pakattua ”pirtelömuonaa”, johon lisätään vain vesi.
Seurue starttaa sunnuntaina kohti Kap Verdeä ja sieltä kohti Barbadosta. Matkaan arvellaan kuluvan 50 vrk! Lupasivat soutaa meistä ohi ja odotella sitten Barbadoksella. Kavereilla oli isot hauikset ja tuskinpa mahtuvat enää reissun jälkeen samoihin hihoihin.