Translate

lauantai 12. marraskuuta 2011

Viimeiset mailit




 
Kilpikonnia oli kellunut tasaisesti keskiviikkona ja torstaina, toiset niistä olivat arkoja ja sukelsivat ajoissa meren syvyyksiin, toiset taas kelluivat viime sekunneille veneen saapuessa viereen ja yleensä ne kohottivat päätään kuin todetakseen, että meinaatteko tosiaan tulla vielä lähemmäs. Sen jälkeen ne sukelsivat vähän ja nousivat pintaan tarkistuskäynnille, vain todetakseen meidän edelleen olevan lähellä.  Eipä jäänyt koulussa aikoinaan mieleen kilpikonnien kellunta Atlantilla ja olisikin kiva tietää, mihin niin monta sataa kilpikonnaa oli matkalla.
Bongasimme 4 valasta torstai-iltana, juuri auringon laskiessa. Siinä ne puhaltelivat ilmaan vesisuihkuja ja liikkuivat laiskasti.  Delfiinit täälläpäin eivät ole sosiaalisia lainkaan, yleensä käyvät veneen vieressä ja häipyvät samantien. Biskajan ja Espanjan delfiinit hyppelivät ja ääntelivät tuntikausilla sukellellen veneen ali ja nauttivat täysin rinnoin veneen tekemistä kuohuista.

Lintuja salamatkustajien lisäksi on ollut pari lajia. Olemme ristineet shearwater-linnun ( englannin kielinen nimi) taitolentäjiksi, sillä ne lentävät maininkeja nuollen juuri vedenpinnan yläpuolella ja laskeutuvat pehmeästi veteen. Lentoonlähtö tapahtuu yhtä taidokkaasti ja sulavasti. Kyseistä lintua on vaikea kuvata veneen keikkuessa ja linnun lennellessä nopeasti veneen edessä. Suulia oli paljon alkumatkasta ja samoin stormpetrel nimisiä (englannin kielinen nimi).

Saavuimme Isla de Craciosaan täsmälleen viiden vuorokauden jälkeen startista ja matkaa kertyi 587 mpk.
Matka oli helppo ja tuntui ajallisesti lyhyemmältä kuin se olikaan. Muistuu mieleen 80- luvulla ensimmäinen lentomatka Kanarian saarille, oli olevinaan pitkä lentoaika, vaikka taisi kestää vaivaiset kuusi tuntia!
Saaret ovat karun kauniita ja kunhan olemme asettuneet taas uuteen osoitteeseemme, käymme kuristamassa lähikujat. Olemme ankkurissa, joten jollalla mennään maihin. Taidan jättää kertomatta sen rantautumisen…

Ei kommentteja: