Blogin aloitussivusta on vuosi vierähtänyt. Kone ja sen toiminnot on paremmin hallussa ja niin kuin ”opettajani” silloin sanoi – ne rutiinit, ne rutiinit. Muistuu mieleen alkuajan valokuvien tuskastuttavat siirtoyritykset, tekstein kummalliset katoamiset ja näppäimistön hukassa olevat toiminnot. Paljon on opittavaa, mutta omaksi hämmästyksekseni olen kiinnostunut tietokoneen toiminnoista ja silloinhan sitä oppii parhaiten.
Työläintä blogissa on vuoden aikana ollut tekstin ja ennen kaikkea kuvien saaminen muiden luettavaksi. Joskus saa kävellä tietokone laukussa monien kilometrien päähän, missä on MAHDOLLISESTI toimiva internetti. Kumma kyllä pöydällä niin kevyen tuntuinen kone alkaa painaa aina kilometrin kävelyn jälkeen laukussa tosi paljon. Joskus käy tuuri ja selviää pelkän muistitikun kanssa ja sehän tuntuu joululta.
Prepaid nettitikkuja on tullut ostettua muutama, kallein tikku oli 50 euroa ja siihen täytyi tietty ladata vielä lisäksi nettiaikaa 30 eurolla. Joskus tikun tai kortin asentaminen sujuu nopeasti, parhaimmillaan siihen meni myyjältä puolitoista tuntia. Kävelyreissu sinne myymälään oli minulle jo kolmas, sillä ensimmäisellä kerralla en tullut ymmärtäneeksi ottaa passia mukaan, toisella kerralla Vodafonessa nautittiin siestaa, vaikka korttia myyvä liike oli auki ja kolmannella kerralla olin liikkeessä puolitoista tuntia. Nyt koneessani on kortti, jolla pääsen nettiin ja voin lähetellä juttuja, mutta kuvien lähettämiseen eivät bitit riitä, joten tiedossa on kävely kaffelaan, josta voi sitten laittaa kuvia blogiin. Tästä syystä kuvat tulevat joskus vasta muutama päivä tekstin jälkeen.
Vuosi sitten en olisi ymmärtänyt tästä systeemistä halaistua sanaa, mutta nyt se on arkipäivää. Päätin ristiä koneen kanssa kävelyn Läppäri-walkiksi, onhan olemassa vesijuoksua, step-aerobiciä ja sauvakävelyäkin. Karibialla siitä tulee varmasti Läppäri- cruice&walk, sillä ankkurissa ollessa maihin pääsee parhaiten jollalla, ellei halua uida.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti