Combarro ja calamaret

Paikallista juustoa

Cambarro illalla

Paikallisten kalasaalis

Hentin kalasaalis

Ja vesi oli mustaa....

Moderni satamakonttori

Matkan hienoin suihku

Ikkunasta näkymä merelle!

Paikallista vanhaa arkkitehtuuria, kuivatettu viljaa?

Merelle kalaan

Viiniköynnökset

Simpukankeruuta

Ankkuri oli pitänyt hyvin ja muutenkin oli mukava olla välillä ankkurissa, joten suunnistimme aamulla kohti etelää, kaipa sieltäkin ankkuripaikka löytyy. Olin merkannut muutaman mahdollisuuden, katsotaan minne saakka ennätetään valoisan aikaan. Aurinko ja lämpö olivat olleet mukana koko päivän kun saavuimme illansuussa haikaroiden ympäröimälle Combarron ankkuripaikalle. Mutta eikös satamasta tullut vikkelästi vain espanjaa puhuva kaveri ilmoittaen, ettei siihen olisi suotavaa ankkuroida ja ohjasi meidät satama-altaaseen. Halusivat vielä sesongin viimeiset killingit pois eikä jaksettu tapella, joten olimme hetkessä kiltisti laiturissa kiinni ja passit ym paperit kädessä selvittämässä espanjaksi ja ranskaksi mistä tullaan, mihin mennään ja mistä ollaan.

Itse satamarakennukset ovat modernit, selkeää arkkitehtuuria ja toimivat suihkutilat sekä erikoisuutena ns. olohuone kakkoskerroksessa merinäköalalla, josta muuten nyt kirjailen. Lähdimme pienelle iltakävelylle kaupungille, joka on erikoisin näkemäni. Vanhassa kaupungissa haukoimme vain henkeä ja mietimme olemmeko hereillä vai onko tämä unta. Kalastajien asunnot ovat kaksikerroksisia ja kujat kapeita, uskonnollisuus näkyi joka puolella. Miljöö oli osattu säilyttää alkuperäisenä ja räystäskourutkin olivat kuparia. Rantaravintolat olivat pieniä ja osa kallioon louhittuja, tunnelma kuin sadusta.
Takaisin tullessa kävimme taas tutkailemassa kalastusmetodeja ja niistä rohkaistuneina aloitimme saman tien mustekalan metsästyksen puoli yhdentoista aikaan illalla.

Hentti laittoi pilkkiin vieheen ja päästi sen pohjan tuntumaan. Pilkkimenetelmällä mentiin ja kului vain viisi minuuttia, kun siellä tuntui heikkoa nykimistä. Viehe ylös äkkiä ja aivan veden pinnan yläpuolella kuului äkäinen sylkäisy - mustekala heitti musteet pitkin laituria ja Hentin housuja. Ja pääsi livahtamaan karkuun.
Seuraavan kanssa osattiin jo olla varuillaan ja lurjus päätyi laiturille mätkähtäen. Kauhea meteli sen hengittäessä, mutta sitä piti odottaa20 min, paikallisten neuvomana. Ja hetken kuluttua koukussa oli toinen samanmoinen, tosin nämä olivat isompia kuin paikallisten saamat. Panimme kämmenen kokoisen kalan pussiin ja marssimme sanakirja kädessä kysymään kalastajilta, voiko tätä syödä. Vastaus oli Si, mutta ilmeet tyrmistyneitä, koska olimme saaneet muutamassa minuutissa ison vonkaleen. Annoimme kalan lahjaksi neuvojalle ja palasimme puuhiimme. Minäkin yritin, mutta sain aikaiseksi kymmenen nykäisyä ja parit sylkäisyt, eikä yhtään onnistunutta mätkähdystä. Jälkeemme laiturille jäi vain mustia läikkiä.

Kalan perkaus olikin sitten tottumattomille melko operaatio, vaikka olimme kalatiskiltä kyselleet neuvoja. Koko allas täyttyi musteesta ja panssarin pois saaminen vaatii kai omat niksinsä, mutta loppujen lopuksi kala oli paistokunnossa ja päätyi jääkaappiin. Huomenna voimme onkia lisää…