Kokonaan kukista ja kasveista tehty

Olisiko ollut kellon tapainen?

Kovat kannukset

Hieno oven kolkutin

Restaurante La Dehesta

Juustokakku

Mikä valikoima

Pientä kasvillisuutta jonkun veneen pohjassa!

Kello 24.00 veneemme styyrpuurin puolella

Kello 12.00 veneemme paarpuurin puolella

Moniko muuten tietää, että La Coruna on ollut aiemmin nimeltään Brigantium? Juontaneeko nimi Herkuleen tornista, jonka alkuperäinen nimi oli  Farum Brugantium. Torni rakennettiiin v.98–117 ja on saanut kokea kovia vuosien varrella, viikingitkin jättivät siihen jälkensä 800-luvulla. Torni on maailman vanhin toimiva roomalainen majakka ja suosittu turistikohde, siksi emme jaksaneet lampsia sinne.
Kävelimme naapurin San Antonin arkeologiseen museoon ja tutustuimme 1800 luvulla uponneiden laivojen historiaan, tosin Espanjan opinnot eivät ole vielä edenneet pitkälle, eikä englannin kielellä juurikaan ollut tietoa, joten saimme vain nauttia näkemästämme. Mutta esineet, joita oli laivoista löydetty, olivat hienoja.

 ARC eli kilpailu Atlantin yli starttaa marraskuussa Kanarian saarilta ja se näkyy satamassa. Monissa veneissä liehuu ARC:n lippu ja onkin tullut tavaksi kävellä laitureita päivittäin seuraillen, mistä maasta kilpailijoita taas on matkalla alas. Tänään näimme Suomen Turusta paatin toisessa satamassa ja kävimme koputtelemassa Adelanten kylkeen, ja kun ketään ei ollut paikalla, jätimme lapun onnentoivotuksin.
Ranskalainen venekunta oli ongelmissa laturinsa kanssa ja kuumeisesti korjailivat asiaa kuntoon, naapuriveneemme taas taisteli autopilottinsa kanssa, joten ongelmansa näyttävät olevan kullakin.

Kuten aina, olimme tänään aamu-unisia ja varsinkin, kun vene on nykinyt rajusti virtauksista johtuen joka yö, nukuimme huonosti ja herääminen kesti. Lähdimme myöhään liikenteelle ja tarkoituksena käydä ostamassa uusi vedenkeitin (edellinen savutti itsensä ulos) ja ruokaa. Kolmen tunnin jälkeen etsiminen palkittiin ja mukaan tarttui myös minigrilli, joka vie vähän virtaa. Liekö grillin syytä, mutta iski karmea nälkä ja aloimme etsiä ruokapaikkaa. Astuimme sisään restaurante La Dehesaan ja totesimme paikan riittävän espanjalaiseksi. Paraisilla asuessamme naaapuriravintola Mindesin kokki tiesi meidän sisälle astuessa, mitä ruokaa haluaisimme kulloinkin syödä, mutta että tämä espanjooli tiesi saman, oli aika hauska. Taisi ajatella, että kestää iäisyys, ennen kuin nuo suomalaiset tulkkaavat listan ruuhka-aikana, joten tehdään asia helpoksi.
Ulkoa kannettiin pöytä meitä varten ja juomat tulivat salama vauhdilla pöytään, alkupalaksi friteerattuja mustekalarenkaita ja pääruoaksi karitsaa. Taivaallisen hyvää leipää kyytipojaksi tietty. Jälkiruoaksi juustokakkua kinuskikuorrutteella ja likööri kahvin kanssa. Kaikki paikallisia erikoisuuksia. Paikka oli sopivan meluisa espanjalaiseen tyyliin ja palvelu hyvä. Siinä menikin parituntinen mukavasti ja olisi voinut taas mennä nukkumaan, mutta ruokaostokset olisi vielä tehtävä ja jaksettava kävellä takaisin veneelle. Näin ne päivät menevät, hädin tuskin ennättää herätä, kun on jo ilta.

Tulomatkalla pysähdyimme juttelemaan kalamiesten kanssa neuvoja kysellen. Mitä kalaa ja millä vieheellä – meillähän on kokemusta vain kannelle tupsahtavista kaloista. Mustakalaa siellä ongittiin neonvärisillä vieheillä ja virvelillä, vähän niin kuin meillä pilkitään. Täytyy maanantaina ostaa uudet vieheet ja aloittaa uusi harrastus, jospa sitten saatte nauttia kuvasatoa joku päivä. Valokuvauksesta on myös tulossa uusi harrastus, tiedostot alkavat pullistella omituisista otoksista, eikä kaikkia raaski poistaa. Olen kuvannut koko matkan ajan erilaisia polkupyörätelineitä (tosi omituinen intohimo!) ja voin kai pitää näyttelyn neljän vuoden kuluttua, sen verran erikoisia malleja löytyy maailmalta.  

Olemme kävelleet viidesosan kaupungista ja tuskin ennätämme nähdä loppuosaa, ellemme turvaudu nelipyöräiseen. Mutta kävellen tulee löydettyä ihania pikkukujia, joihin tuskin autolla tulisi menneeksi. ja onhan se vastapainoa veneessä istumiselle.
Yksi juttu täytyy vielä kertoa – Biskajaa ylittäessä kuulimme yöllä omituisen äänen, jota jatkui pitkään. Tutkan mukaan ei ristinsielua näkyvissä ja molemmat olimme valvetilassa- oli siinä miettimistä. Tiedämme valaiden ääntelevän laulua muistuttavalla tavalla ja tämä oli juuri sellaista, mutta varmistimme asian netistä satamaan tultua ja totta se oli – olimme sattuneet kuulemaan valaiden laulua!

i